Lukeminen kannattaa aina

Helmi rakastaa lukemista. Tyttelimme on tykännyt siitä jo aivan vauvasta saakka, mutta viimeisen parin kuukauden aikana kirjoja on pitänyt lukea aina ja kaikkialla...

Usein aamu alkaakin sillä, että vaipanvaihdon jälkeen Helmi painelee kauheaa vauhtia "kirjalaatikolle", valitsee sieltä kirjan ja käskee isiä tai äitiä lukemaan sanomalla "kiija!". Usein samaa kirjaa pitää lukea useita kertoja peräkkäin, mutta välillä kirjoja vain selataan kauheaa vauhtia ja vaihdetaan kirjoja "lennossa".

Helmilla on valtava laatikollinen kirjoja, mutta siitä huolimatta myös postissa tulleet leluesitteet ja mainokset ovat mieluista luettavaa. Varsinkin leluesitteet on luettu aivan hiirenkorville...


Neiti jaksaa jo usein kuunnella kokonaisen sadun ja jopa monta kertaa peräkkäin. Tarinan lisäksi käydään aina läpi kunkin sivun kuvat läpi. Joko niin, että Helmi osoittelee niitä ja lukija kertoo asioiden nimet tai sitten niin, että lukuhirmu itse kertoo, mitä kuvasta löytyy.

On ollut kiva huomata, että Helmi on oppinut ahkeran lukuharrastuksen myötä valtavan määrän uusia sanoja, kuten pilvi, kello, laiva, puu, tähti, kuu, monia eläinten nimiä sekä verbejä. Veitikkamme osaa myös käyttää niitä myös arkipuheessa. Eli kielellinen kehitys etenee edelleen hyvää vauhtia...


Helmillä on muutamia todellisia lempikirjoja, joita luetaan lähes joka päivä:

- Veera tahtoo oman peiton (valloittava kertomus pikkupupun kadonneesta peitosta ja sen etsinnästä, iltasatusuosikki)

- Kukkuluuruu, mitä kuuluu (hassu, maatilan eläinten päivästä kertova lorukirja, erityisen hauskaa siinä on joka sivulla esiintyöntyvät ja liikkuvat eläinten päät ym.)

- Muumien suuri satulukemisto (oikein kunnon satukirja, tarinat ovat pitkiä ja vähän jänniäkin, erityisen kiva tarina on "Kuumailmapallomatka") sekä muut muumikirjat (osaa nimetä osan hahmoista)

- Hau, Hau , minä leikin ja Sur, Sur, minä lennän (pikkuiset kirjat koiran ja mehiläisen päivästä, kestosuosikkeja jo 3kk:n iästä alkaen)

-Nalle Puh -kirjat (osaa jo hahmojen nimet ulkoa=))

Isänpäivä

Tämän päivityksen piti ilmestyä jo aikoja sitten, mutta se hävisi johonkin bittiavaruuteen. Eli nyt lyhyt versio uudelleen.

Isänpäivää juhlittiin aamusta alkaen, Helmi antoi ensimmäisen lahjansa iskälle (ja äidille) nukkumalla puoli yhdeksään saakka. Tämän jälkeen neiti herätteli iskää varovasti ja äiti kantoi lahjat sekä Helmin taiteleman kortin sänkyyn.

Lahjaksi isi sai pyjamahousut ja 2 paitaa sekä Pienen Majakirjan (jossa on mm. 8 erilaisen majan rakennusohjeet). Lahjat olivat mieluisia ja erityisesti kirja sai kehuja.

Aamupala tarjoiltiin (sotkun välttämiseksi) ihan ruokapöydässä ja kaikenlaisia herkkuja olikin katettu tarjolle: vuohenjuustoquicheä, tuoretta leipää, hyvää kahvia ja leivoksia. Helmi jatkoi hyväntuulisena myös aamiaisella ja koko aamupäivän, mutta päiväunet eivät neitiä kiinnostaneet lainkaan. Joten turhauttavan nukutusoperaation jälkeen päätimme, ettei kai niitä unia tarvita. Tämä tosin tarkoitti aikamoista iltakiukkua, mutta onneksi siitäkin sitten lopulta selvittiin.

Isänpäivälounaan nautimme ravintola Nuevossa isommalla porukalla, sillä myös Heikki-pappa, Helmin enot ja täti olivat meidän perheen lisäksi paikalla. Ravintolareissu sujui todella hyvin ja myös ravintola ansaitsee ison plussan perheen pienimpien huomioimisesta.

Helmi sai oman annoksen: herkullista kasvispaellaa (samaa kuin äitikin), lisäksi ruuan ajoitus osui nappiin siten, että kaikki saivat syödä rauhassa ja Helmillä riitti puuhaa. Ruokailu sujui neidiltä todella mallikkaasti, sillä hän söi itse haarukalla koko annoksen. Sen lisäksi neiti mutusteli leipää, joi pillillä omenamehua ja sai jälkkäriksi jäätelöpallon. Paras yllätys tuli laskun mukana: Helmin ruuat olivat ilmaisia! Näin pitäisikin kyllä olla, varsinkin jos ravintola haluaa tehdä hienon eleen lapsiperheiden suuntaan...

Lauseita ja uusia sanoja

Lupailimme aiemmin, ettemme enää päivitä Helmi-Suomi-sanakirjaa, mutta päätimme kuitenkin jälleen kertoa kielellisestä kehityksestä vähän enemmän, koska muutamia edistysaskelia on taas tullut.

Helmi on oppinut muodostamaan lauseita:

• Yleisin käytössä oleva kuuluu "Tää on..." ja sen jälkeen tulee esim. isi, nanne (nalle), äiti, tutti, pipa (pipo) jne.
• Joskus Helmi sanoo myös "Se on..." ja sen jälkeen usein jokin ruoka tai juoma kuten vettä, puupoa(puuroa)tai jäkkiä (jäätelöä). Myös muita sanoja.
• Myös ns.yhdistelylauseet ovat yleisiä kuten " Äiti kiikkaa" (äiti keinu(u) "Isi tiittaa" (isi laula(a), "Anna vettä" tai vaikkapa "Hemmi tiittumaan" (Helmi istumaan (kun haluaa sohvalle).
• Lisäksi Helmi kertoo pitkiä selostuksia "helmikielellä", jossa lauseita on useita ja välissä toki monia ymmärrettäviäkin sanoja. Etenkin isille Helmi usein innostuu kertomaan iltaisin "päivän tapahtumista".

Myös sanavarasto on kasvanut hurjasti ja tässä muutamia esimerkkejä:

• pipo=pipa, pipo
• heippa=heippa
• heppa= heppa (tai ihhahhaa)
• rekka=ekka
• laiva=vaiva
• pallo=paapa
• banaani= baa tai baaba
• päärynä= pääpä
• Meri ja Jose = Memi ja Schose (äidin ystävä ja hänen poikansa(synt. myös 06/05))

Lisäksi Helmi ymmärtää puhetta todella hyvin, eli on ollut pakko ottaa välillä käyttöön vanhempien välinen "koodikieli", jotta neiti ei saa selville ihan kaikkea. "Peiteltäviä" sanoja tai lauseita on jo useita, mutta olemme aika varmoja siitä, että ei mene kauaakaan kun Helmi nekin keksii.

Tosin välillä käytäntö unohtuu, kuten Keski-Suomen reissulla. Olimme huoltoasemalla syömässä ja Helmille päätettiin tarjota jätskiä jälkkäriksi. Typerä äiti meni sanomaan sen ääneen ja kun sitten jätskin hakureissu vähän venyi pidemmäksi, niin katsoi neiti parhaimmaksi alkaa huutaa täysillä "jäkkiä, jäkkiä" useita kertoja peräkkäin niin, että varmasti muillekin lounastajille kävi selväksi mitä lapsemme oli vailla=).

Neiti on alkanut myös erottaa lauluista ja tv-ohjelmista(esim. Pikku Kakkonen) tuttuja sanoja ja ilmauksia. Hän on selkeästi tosi innoissaan siitä, koska haluaa aina, että äiti/isi huomaa, että neiti tunnistaa tutun sanan. Helmin muisti on myös kehittynyt, leikkipuistossa pikkujalkapalloilijamme osaa kävellä ulkovälinevaraston ovelle ja pyytää palloa. Kuten myös tänään, vaikka maassa onkin jo lunta ja jäätä. Mutta voihan sitä lumilapiotakin käyttää mailana ja lyödä sillä isoa muumipalloa...

Talvi tuli (kaikkien mielestä)

Eipä tarvinnut talvea odotellakaan kovin kauaa, koska sieltähän se tuli käsi kädessä marraskuun kanssa. Taisi olla "yläkerran herra" vitsikkäällä tuulella, kun ensilumi satoi ainakin tänne pääkaupunkiseudulle Pyryn päivänä=).

Helmistä lumi on aivan ihmeellistä ja kummallista: siihen on pitänyt tutustua paljain käsin, suulla, nenällä, maassa kierien ja talvikengillä tassutellen. Myös talven hauskin leikki on löytynyt, nimittäin mäenlasku sekä ylipäätään pulkassa istuminen. Ja tietysti jonkun pitää vetää pulkkaa eteenpäin, eihän sitä kukaan paikallaan olevassa pulkassa halua istua.

Viime viikonvaihteen vietimme koko perhe Keski-Suomessa, jossa lumen lisäksi oli melkoiset pakkaskelit. Sunnuntaiaamuna pakkasta oli noin parikymmentä astetta ja vielä ulkoilemaankin lähtiessä noin viisitoista. Tulipa sitten testattua neidin talvivarustuskin, tosin su-aamun ulkoilu jäi aika lyhyeksi, koska pikkurinsessa sai valtavan raivarin, kun ei saanut istua enää pulkassa (vanhemmat käskivät kävelemään, ettei tulisi liian kylmä). No kyllähän tytteli sitten sisällä rauhoittui, varsinkin kun Hannu-"setä" (11v.) oli leikittämässä.

Tänään lunta on tullut hurjasti lisää ja parvekkeemmekin alkaa olla lumen peitossa. Talitintit ovat löytäneet myös parvekkeemme ja se, jos mikä on Helmistä kivaa: voi seurata lintujen puuhia ikkunan takaa ja hihkua "tiit-tiit". Harmi, ettei oikein voi laittaa lintulautaa, olisi varma "luontofilmi" ikkunan takana ja näkisi varmaan monia lajeja ihan läheltä.