Miniuimari

Helmi on aloittanut uuden harrastuksen, "naperouinnin".

Tai virallisesti uintiryhmän nimi on "miniuimarit" ja käymme siellä kerran viikossa. Altaassa pulikoidaan puoli tuntia kerrallaan, mutta Helmi jaksaisi mesoa vaikka tunninkin, niin mieluisaa puuhaa uiminen on. Monet muut ryhmäläiset ovat uineet "koko pienen ikänsä", mutta hyvin Helmi silti menee joukon jatkona vaikkei vielä osakaan sukeltaa tai uida ilman kellukkeita (luitte oikein, osa 2-vuotiaista uimareista osaa jo uida ihan itse...).

Mutta kellukkeiden kanssa Helmi ui jo vallan mainiosti yksinään ja lisäksi äidin tai isin selässä ollessa neiti uskaltaa myös sukeltaa. Uinnissa myös leikitään, haetaan renkaita pohjasta, harjoitellaan veteen hyppäämistä ja kellumista. Välillä olemme kumpikin Helmi mukana, välillä vain jompikumpi on Helmin uintikaverina. Uinnin jälkeen vielä saunotaan ja sitten olo onkin aika rento koko porukalla.

Juttuja

Helmillä juttuja piisaa, tässä taas muutamia "helmiä":

Oltiin matkalla Keski-Suomesta kotiin ja Helmillä on melkoinen kiukku päällä autossa. Isi huikkasi kuskin paikalta, että nyt vois takapenkin tytöt ihailla maisemia, johon Helmi kiukkuisen uhmakkaasti totesi "Ei mitään maisemaa"! Tämän jälkeen neiti kuitenkin vähän rauhoittui, kun alkoi pohtia mikä haju ulkoa tuli ja totesi lopulta "Lehmältä pääsi paukku". Ja tottahan se oli, lehmänlantahan se haisi.

Syysillat ovat pimentyneet niin paljon, että Helmiä nukuttaessa makkarissa on jo ihan pimeää. Helmikin huomasi tämän muutoksen eräänä iltana ja totesi "Äiti on ihan pimee, Hemmi on pimee, Isi raivailee keittiössä...".

Helmi rallatti hoitopäivän jälkeen ylpeänä "Mä oon ruma, mä oon ihan ruma". Kun kysyin kuka niin on sanonut, niin kuulemma hoitopaikan Laura. Yritin selittää, ettei kukaan ole ruma, vaan kaikki ovat kauniita eikä ketään saa haukkua rumaksi, mutta Helmiä se ei kiinnostanut, sillä hän piti sanontaa lähinnä jonkinmoisena kehuna ja jatkoi rallatustaan "mä oon ruma, mä oon ruma..."

Helmi oli pohtivaisen näköinen ja yhtäkkiä kysyi: Onko sammakolla kieli? Pienen pohdinnan jälkeen totesin, että on, mutta hampaita ei ole. Ja siitä alkoi kysymysten tulva: Onko pupulla kieli, onko linnulla kieli, onko linnulla häntä...Kaikkiin näihin osasin vastata, mutta tulee varmasti vielä päivä, jolloin neiti osaa kysyä liian vaikeita! Lisäksi asioita pitää vielä eritellä, kysymyksiin liittyy aina tarkentavia kysymyksiä. Ja lopulta keksin syynkin näille "luonnontieteellisille"kysymyksille, neiti oli oppinut hoidossa "maailmassa on monta ihmeellista asiaa"- laulun, jonka sanat herättävätkin pikkukuulijan uteliaisuuden.

Laitoin eräänä aamuna mariraitaiset polvisukat jalkaan, johon Helmi totesi, että "äidillä on unisukat. Miksi laitat unisukat?". Hetken aikaa olin ymmälläni, kunnes Helmi jatkoi "mummulla on samanlainen yöpaita ja Hemmilla myös!". Ja oikeassa Helmi oli, täsmälleen samanlaiset ne yökkärit on kuin sukat ja siinä oli sitten selittämistä, kun neiti vielä jatkoi "ei mennä nukkumaan...".

kesämuistoja