Minä osaan...

Helmi on oppinut hurjasti uusia taitoja viime viikkoina. Tässä niistä "muutamia" , osa myös kuvan kera.

Helmi osaa...

* kiivetä liukumäen päälle ja laskea peppu edellä alas (ja tehdä sen noin 50 kertaa peräkkäin)

* heitellä esineitä, kuten kiviä liukumäestä, leluja vaunuista tai vaikkapa palloa ulkona (tämä kyllä vaatii hieman vielä harjoittelua)

* kääntää kirjan oikein päin ja pyytää äitiä/isää/tuttua lukemaan sitä

* ottaa pyykkejä narulta ja tuoda niitä äidille (myös märkiä=))

* laittaa likaisia pyykkejä pesukoneeseen (äidin pikkuapulainen on tässä puuhassa vähän liiankin innokas)

* matkia kaikenlaisia ääniä (tästä lisää pian ilmestyvässä Helmi-Suomi-sanakirjassa)

* kiivetä tv-tason päälle ja laittaa telkkarin päälle sekä vaihdella kanavia kaukosäätimellä

* auttaa pukemisessa laittamalla kädet ja jalat oikeisiin "paikkoihin"

* pakata ja purkaa laukkua, etenkin hoitolaukkua

* kantaa pikkureppua (yksi mielipuuhista)

* tyhjentää tiskikonetta (tämä on osattu jo kauan)

* avata vaippahousujen tarrat ja ottaa vaipan pois (ei niin kiva taito äiskän mielestä)

* tanssia musiikin tahdissa ja pyytää laittamaan radio/mankka päälle

* soittaa rumpua (tästä lisää pian ilmestyvässä osassa Harrastukset)

* leikkiä hiekkalaatikolla, kuten lapioida hiekkaa ämpäriin ja ajaa autoilla

* potkia palloa (tämä vaatinee myös harjoitusta)

* pelata sählyä (esim.harjalla ja sählypallolla)

* painaa hissin nappia sylissä ollessaan (osaa painaa juuri 3:sta!)

"Nam, nam", sanoi Helmi pihlajanmarjoista

Helmin makumieltymykset ovat välillä hieman outoja: raakoja pihlajanmarjoja voi syödä kovasti maiskutellen, mutta vadelmat, mustikat ja herukat aiheuttavat kamalia puistatuksia. Eikä niitä edes päädy suuhun asti, sillä usein pelkkä marjojen koskeminen tuntuu olevan aivan kamalaa. Myöskään hedelmät eivät maistu kovinkaan hyvin, ainoastaan omena ja banaani ja jotkut hedelmäsoseet kelpaavat. Me vanhemmat olemme tästä olleet hieman huolissaan, mutta kaipa tuo neiti jossain vaiheessa alkaa ymmärtää mainioiden kotimaisten marjojen päälle. Ja toivottavasti silloin Helmi on jon unohtanut hiekan, keppien, kivien, lehtien ja mullan syömisen ihanuuden...

"Mennään, mennään..."

Hieman korjaus viimekertaiseen päivitykseen, sillä neiti Helmi Pitkänen osaa tätä nykyä kävellä jo hurjaa vauhtia. Taito opittiin Valkeakosken mummulassa 4.8., jossa Helmi yhtäkkiä lähti melkein juoksemaan Viiru-koiran perässä (eli Helmi-kielellä Viiun perässä).

Tästä lähtien kävelyvauhti on vain lisääntynyt ja samalla myös rohkeus: leikkipuistossakin voi mennä äitiä "karkuun"...Tai naapurin Venlan (2,5 v.) sanoin, "Helmi tykkää seikkailla"...

Meitä vanhempia kävelemisen oppiminen on auttanut hurjasti, sillä Helmiä ei enää tarvitse niin paljon kantaa paikasta toiseen, vaan voi kävellä yhdessä, jopa kauppaan asti. Tosin jonkinmoiset
turvavaljaat ovat hankintalistalla, koska kauppamatkan varrella on hurjasti ihania autoja, joita pitäisi saada koskea riippumatta siitä liikkuvatko ne vai eivät...

Helmin sanavarastoon on uuden taidon myötä myös tullut sana "mennään", jota hoetaan noin viisikymmentä kertaa peräkkäin ulko-ovella ja samalla koitetaan laittaa kenkiä (kenkat) itse jalkaan. "Mennään, Mennään" toistuu myös, jos Helmi haluaan johonkin paikkaan, kuten syöttötuoliin tai vaikka sänkyyn. Muitakin uusia sanoja kokeillaan lähes päivittäin, mutta niistä sitten myöhemmin, kunhan ne ovat vakiinnuttaneet paikkansa Helmin sanavarastossa.
(Helmi-Suomi-sanakirja osa 2 ilmestyy alkusyksystä)