Fanikuvia yleisön pyynnöstä!

Isiä ikävä

Juho-isi on ollut tällä viikolla Cambridgessä työmatkalla (ma-aamusta ensi yöhön). Tietysti Helmi on ollut samaan aikaan taas flunssassa ja äidinkin kurkku on ollut kipeä. Ei siis mikään ihanneviikko. Mutta jotenkin siitäkin on taas selvitty.

Nyt kun on tutustunut tähän "yksinhuoltajan" arkeen, niin antaa aivan uudella tavalla arvoa Juho-isin tekemille kotitöille. Toki myös on ollut ihan muutenkin ikävä. Helmi ei ikävää osaa vielä oikein ilmaista, mutta kun neiti sai puhua isin kanssa puhelimessa oli riemastus suuri ja Helmi myös sanoi isi! Eli siis tajusi kenen kanssa jutteli...

Päivät on toki sujuneet ihan ok, koska eihän isiä näy täällä normaalistikaan päivällä, mutta illat ovat olleet mälsiä. Ja on äidinkin ollut vaikea nukahtaa ilman "kaveria", vaikka Helmin tuhina onkin maailman parasta unilääkettä. No onneksi näitä matkoja ei ole kovin usein=).

Lisäyksenä vielä eiliseen haalarikeskusteluun: olemme etsineet haalaria myös kirppareilta ja netistä, mutta eipä ole löytynyt oikeaa kokoa eikä hinta-laatusuhdekaan ole ollut useinkaan kohdallaan. Tämä vain huomautuksena niille, jotka miettivät onko aina pakko ostaa uutta... Eli jos joku sattuu löytämään 86/92 cm kokoisen hyväkuntoisen, vettäpitävän haalarin, niin voi ottaa yhteyttä ja niin sovitaan kannattaako ks.puku hankkia.


P. S. Helmin flunssasta vielä: menemme tänään jälleen lääkäriin, sillä nyt flunssaa on jatkunut jälleen melkein viikko. Toivottavasti korvatulehdus ei ole uusiutunut. Mutta siitä kerromme lisää myöhemmin.

Talvi tulee (ainakin kauppiaiden mielestä!)

Tänään olimme Itäkeskuksessa ostoksilla, koska tajusimme karun tosiasian: jos nyt ei hanki talvihaalaria ja -kenkiä, niin kuukauden päästä myydään varmasti eioota. Äidin, joka on itsekin ollut Intersportissa aikoinaan myyjänä yli 3 vuotta, olisi tietysti pitänyt arvata tämä, koska kyllähän urheilukaupoissakin laitetaan toppatakkeja ja lumilautoja esille viimeistään syyskuun alussa. Ja nyt on sentään melkein lokakuu.

No ostoksilla käynti Helmin kanssa on jo sinänsä haaste, saati sitten oikeankokoisen (ja näköisen) haalarin ja kenkien löytäminen. Tänään Helmi tosin oli hyvinkin yhteistyö-halukkaalla tuulella ja suostui jopa sovittamaan muutamaa haalaria ja kenkäparia. Haalarit ovat kyllä hurjanhintaisia, kalleimmat reilusti yli 100 euroa ja halvimmatkin (edes jotenkin vedenpitävät) noin 40 euroa. Tietysti hinta määräytyy monen tekijän summana, eikä halvalla saa hyvää, varsinkin jos on itsellä edes jotain vaatimuksia.

Hinnan lisäksi haalareissa ärsyttää sukupuolisidonnainen väriskaala: eli sinistä pojille ja (vaalean-)punaista tytöille. Jotain poikkeuksia tästä toki on, tänään näimme kyllä myös vihreää, ruskeaa, viininpunaista ja turkoosia yhdistettyina edellä mainittuihin "perusväreihin". Värien lisäksi haalarien yksityiskohdat ovat selkeästi tytöille tai pojille suunniteltuja. Miksei voisi olla enemmän "unisex-"värejä ja malleja?

En tietystikään usko, että se millaisia vaatteita puen pienelle lapselleni vaikuttaisi jotenkin lopullisesti hänen identiteettiinsä, mutta ainakin muiden ihmisten käyttäytymiseen sillä on vaikutusta (eli siihen miten he suhtautuvat lapseeni). Tästä on tehty jotain tutkimuksiakin, eli tyttövauvat on puettu poikamaiseksi ja päinvastoin. Ja aikuiset kohtelivat tämän jälkeen vauvoja pelkkien vaatteiden perusteella tyttöinä tai poikina riippumatta biologisesta sukupuolesta. Kiintoista tässä tutkimuksessa oli myös se, että tytöille puhuttiin aina hempeitä ja poikia lähes "lennätettiin" ilmaan ja kerrottiin olevan "pikkulentäjiä" (tms.)...
Haalari jäi vielä pohdintaan, koska kahdesta ihan ok-värisestä/mallisesta ei ollut ainakaan juuri nyt oikeaa kokoa.

Kenkien sovittaminen tuntui olevan oikein mieluisaa puuhaa, varsinkin kun jalkaan lopulta laitettiin ne oikeankokoiset kengät. Ja sitten neiti painelikin pitkin kauppaa ja jakeli kaikille muille asiakkaille sekä myyjille ihania hymyjä ja kikatusta. Kenkäkaupan myyjä oli yllättävän mukava ja selkeästi lapsista pitävä, mikä ei ole ikävä kyllä itsestäänselvää joka kaupassa. Ei siis edes lastenvaateliikkeissa (nim.kokemusta on). Lisäksi myyjä oli asiantunteva ja osasi todella auttaa oikean koon ja kengän valinnassa. Joten ostimme tänään talvikengät , joissa on vedenpitävyyden lisäksi hauska heijastin, joka muuttaa väriä sään muuttuessa pakkaskeliksi!

Tyttöilyä

Äitinä olen monta kertaa miettinyt, että minkä verran tyttöjen ja poikien käytöksessä on eroja ja mitkä näistä eroista ovat nk.sisäsyntyisiä ja mitkä kasvatuksen tulosta.

En ole päässyt päätelmissäni kovinkaan pitkälle, sillä Helmin käytöksestä ei ainakaan voi päätellä mitään. Jos jonain päivänä huomaan Helmin selvästi matkivan minua ja haluavan harjata hiuksiaan, vaihtaa vaatteita koko ajan sekä kävellä puuterirasia ja huulipuna kädessä ympäri kämppää, niin toisena päivänä riehutaan pallon kanssa ja lääpitään kaikkia eteentulevia autoja.

Kyse onkin varmasti enemmän omista asenteista: mitkä asiat ovat ns. "tyttöilyä" ja mitkä poikien puuhia "luonnostaan". Vastaus on varmaankin, että eivät juuri mitkään asiat ole enemmän toisen sukupuolen juttuja aluksi, mutta kasvatuksen ja "sosialistamisprosessin" kautta niistä tulee ajan kuluessa myös lapsen mielestä tyttöjen tai poikien juttuja.

Lapsen luonne ja tempperamentti määräävät varmasti myös millaisista asioista lapsi kiinnostuu. Helmi on luonteeltaan paljon rauhallisempi kuin monet kaverinsa, jotka sattuvat olemaan lähes kaikki poikia, joten useimmiten tästä syntyy virheellinen johtopäätös, että tytöt ovat rauhallisempia kuin pojat. Toisaalta Helmin keskittymiskyky on kyllä selkeästi parempi(kuin kaveripojilla). Tämä ilmenee etenkin kirjoja luettaessa: meidän neiti jaksaa todella kuunnella koko kirjan loppuun saakka ja katsella kuvia sekä etsiä kaikenlaisia juttuja kuvista. Helmi myös pyytää lukemaan kirjoja useita kertoja päivässä ja lukee niitä välillä itsekin ja "sepittää " omia satujaan.

Helmi on myös alkanut kiinnostua pehmoleluista ja nukeista. Onpa hän jo työntänyt nukenvaunujakin ja laittanut vauvan vaunuihin nukkumaan. Eli "tyttöilyä" tai ei, niin Helmi on oppii hurjaa vauhtia lisää uusia taitoja. Ja me vanhemmat koitamme parhaamme mukaan kasvattaa lastamme ilman turhia ennakkojaotteluita tyttöjen ja poikien jutuista

Helmi-Suomi-sanakirja (Päivitetty versio!)

Helmi on oppinut aivan hurjasti uusia sanoja viimeisen kuukauden aikana. Tässä sanakirjan toisessa osassa on lueteltu kaikki mahdolliset sanat, mitä Helmi osaa, mutta uusia tulee lähes päivittäin, joten taitaa sanakirjan päivitys jäädä tähän kertaan.

Nämä sanat Helmi osaa nyt 1v. 3kk ikäisenä:

anna = anna tai annii
ankka = kvaak-kvaak tai kääk-kääk
apina = api tai yleensä vain käsien heilutusta merkiksi, että äitin tai isin pitää matkia "apinaääntä"
auki, avaa = aakki tai joskus auki
auto = auto
ei = ei ja pudistaa samalla päätä
eläin (yl.) = huhuilee "puhuu"
gorilla = tunnistaa kuvasta ja heiluttaa käsiä merkiksi, että äitin tai isin pitää matkia "apinaääntä"
hanhi = kvaak-kvaak tai kääk-kääk
Helmi = Heemi, Hemmi tai joskus Helmi
heppa = ihhaa, tai joskus eppa
imuri = iio tai iiee
istumaan = tiittumaan
isä, isi = iti joskus harvoin isi
Jenni = Nenni ( Helmin täti )
juna = nuna
kakka = kakka
kakku = kakku tai joskus kakka
kala = plup- plup tai joskus kala
katso, kato = kato
keinu, keinua =kii-kaa tai kii-kuu
kenkä, kengät = joskus harvoin kenkä tai kenkat
kettu = kettu tai tettu
kiinni = kinni
kiitos, kiitti = tiitos, tiitti joskus harvoin kiitti, usein vain pään nyökkäys
kirja = kiia tai joskus kirja
kissa = miau-miau
koira = vuh-vuh tai joskus hau hau tai hauva
krokotiili = krohk tai joskus kroko
kukka= kukka
kukko = kukko
kukko kiekuu = kukkii
kukkuu = kukkuu
kylpy-ankka= kvaak-kvaak
kylpy (yn)= ylpy, ylpyyn
käärme = sihinää
lammas = mää tai bää
lamppu = lamppu (myös appuh, amppuli, lamppuli...)
lehmä = ammi tai ammii joskus ammuu
leijona = kroauh, murinaa
lentokone = kone tai vain viuhtomista taivaalle osoitellen
leppäkerttu,leppis = eppis
lintu = tiit-tiit (kaikki muut lintulajit paitsi sorsat, ankat ja hanhet)
mehu= meema, memu
mennään = mennään
minulla on nälkä = nam- nam (voimakkaalla äänenpainolla)
muumi = muumi tai meemi tai joskus mummi
nalle = nanne tai joskus nalle
Nalle Puh = napu
nenä = nenä
norsu = tööt-tööt
ohoh =ohoh
ota = anna
Peppi = Peppi (naapurin 3-vuotias tyttö)
pingviini = pii-pii
pipi = pipi
pissa = pia, pitta joskus harvoin pissa
possu = röh-röh
pupu= pupu
potta = potta
pörriäinen (esim.ampiainen) = pörri tai jotain sinne päin
ruoka = nam-nam (välillä yrittää toistaa ruokien nimiä)
seepra = seepa, peepa joskus peepra
sitä = titä tai sitä
soittaa = tiittaa
stop = top (äiti käyttää stop sanaa kieltäessään Helmiä menemästä pidemmälle)
syötävä asia = nam-nam (esim. kivi, multa, raaka pihjalanmarja...)
tipu = tiputii
tissi = titti tai tikititii (usein vain nykii paitaa ja virnuilee)
traktori = trattori tai trahtori (tosi uusi sana ja käytössä harvoin)
tutti= tutti
tyttö = tyttö
tämä= tämä
vau = vau
vauva = vauva
Veera = Veea tai joskus Veera (iltasatukirjan pupun nimi)
vettä = vettä tai pettä
viileä = viiee
viuh =piuh (tuulen ääni satukirjassa)
vuohi = bää tai mää
äiti=äiti

Helmi ratsastaa - osa 2

Tänään oli historiallinen päivä, sillä Helmi ratsasti pienellä shetlanninponilla!
Poniratsastus oli osa "Päivä maalla"-tapahtumaa täällä Viikissä, itse asiassa Gardenian pihassa.
Helmi oli aluksi vähän ihmeissään, mutta tosi hienosti pysyi selässä äidin avustuksella ja hoki aina välillä ihhaa ja hytkyi ponin kävelyn tahdissa. Yhtään ei tuntunut ratsastus tai poni pelottavan. Ratsastuslenkin jälkeen Helmi silitti nätisti kauniin ruskeaa Londi-ponia ja oli kovin tyytyväisen oloinen. Eli ilmiselvää "hevostyttö"-ainesta...







Tapahtumassa Helmi tutustui myös muihin menopeleihin, kuten traktoreihin. Niistäkin Helmi oli ihan innoissaan ja yritti jopa sanoa "traktori", mutta jonkin aikaa varmaan menee ennen kuin se onnistuu.

Syksy alkoi sairastelulla

Helmi on aloittanut syksyn sairastelemalla. Ensin tuli kunnon flunssa syyskuun ekana viikonloppuna ja se kesti noin viikon verran. Nuhaa, yskää ja vähän kuumettakin, mutta yleisesti ottaen Helmi oli kuitenkin aika pirteä ja iloinen. Sitten oltiin onneksi muutama päivä terveenä, kunnes ke-to (13.-14.9.)välisenä yönä Helmi heräili vähän väliä itkuisena eikä rauhoittunut edes tissille. Aamulla huuto jatkui ja huolestunut äippä varasi lääkäriajan. Kävimme Lastenlääkäriasema Pikkujätissä, jossa mukava lääkärisetä totesi, että korvatulehdushan se pikkuneitiä vaivaa. 7 päivän antibioottikuuri, gefiluskapseleita ja lepoa annettiin hoidoksi. Aluksi lääkkeen otto ei ollut Helmistä kivaa, mutta nyt hän sanoo jo nam nam ruiskun nähdessään.

Neidin vointi kohentui 4 sairastelupäivän jälkeen niin hyvin, että eilen ja tänään on kyllä ollut melkoinen meno päällä. Huushollikin on sitten sen näköinen, että pienimuotoinen hurrikaani olisi käynyt kylässä. Helmille tuntuu olevan suurinta huvia kuljettaa omia lelujaan, vaatteita, sanomalehtiä, kirjoja, kenkiä ja hiekkaleluja ympäri kämppää ja vielä hauskempaa on tietysti katsella niitä keräävää äitiä.

Sairastelusta huolimatta Helmin sanavarasto ja taidot kehittyvät hurjaa vauhtia. Helmi-Suomi-sanakirja osa 2 julkaistaan pian ja ehkäpä saadaan videopätkiäkin liitettyä blogiin.

Ihahhaa, Helmi ratsastaa

Helmi on ihastunut hevosiin aivan valtavasti. Neiti on kutsuu niitä nimellä ihhaa tai ihaa ja hytkyy samalla. Hän siis tunnistaa hepat kirjoista, lehdistä, telkkarista ja tietty livenä. Lisäksi kaikki tuolit, lattialla rullalla oleva matto, iskä, äiti, tyynyt ja keinut kelpaavat hevosiksi, kun Helmille tulee tarve ratsastaa...

Lisäksi neiti osaa ilmaista haluavansa esim.keinuhevosen selkään sanomalla "mennään ihhaa", eli Helmin yksi ensimmäisistä lauseistakin liittyy hevosiin, mikä tietysti lämmittää heppahullun äidin mieltä. Koska "korvikehevosten" etsiminen näyttää lisääntyvän päivä päivältä, ovat vanhemmat harkinneet jonkinmoisen keinuhevosen hommaamista. Joten rakkaat isovanhemmat, jos tiedätte, että joku vanha heppa lojuu jossain nurkissa, niin kertokaapa ihmeessä meille, niin saadaan Helmille ratsu alle!














Yllä olevissa kuvissa Helmi ratsastaa puuhevosella Tuomarinkylän ratsastuskoulun pihassa, jossa kävimme heinäkuun lopussa. Helmi oli hevosista ja poneista niin innoissaan, että sai kamalan kiukkukohtauksen, kun meidän piti lähteä pois. Onneksi näimme hevosia myös Haltialan kotieläintilalla, jonne suuntasimme Tuomarinkylän jälkeen. Kuten kuvasta näkyy, kiinnostus tuntui olevan molemminpuolista=).

Harrastukset

Kuten "taitoluettelosta" voi päätellä on neiti aikamoinen touhottaja ja
puuhailee koko ajan jotakin. Jottei puuha vaan loppuisi kesken, olemme
myös aloittaneet kaksi harrastusta:

• Helsingin konservatorion musiikkileikkikoulun perjantaisin klo 9.30-10
• Kassandran afrikkalaisen laulu-ja tanssityöpajan tiistaisin klo 16.15-17.

Musiikkileikkikoulussa eli muskarissa lauletaan, leikitään ja liikutaan musiikin tahtiin. Lisäksi Helmi on kahdella ensimmäisellä kerralla työntänyt tuoleja, maannut lattialla, kantanut kenkiä ja pyytänyt monta kertaa vettä juodakseen. Onneksi Helmi ei ole muskarin ainoa vilkas touhottaja, vaan Helmin kaveri Jose on aivan samanlainen. Joten siellä me äidit istumme piirissä ja laulamme mm. Kultakalat-laulua samalla kun rakkaat lapsemme juoksentelevat ympäri huonetta. Toki välillä Helmi malttaa rauhoittua laululeikkeihin ja suostuu jopa olemaan hetken sylissäkin. Muskarin vetäjä totesi myös, että kyllä ne lapset ainakin kuulevat (ja kuuntelevat) kaiken musiikin ja laulun, vaikka eivät malttaisikaan aina leikkiä mukana.

Ennen muskarin alkua oli vanhempainilta, jossa kerrottiin, mitä kaikkea hyvää tästä harrastuksesta on lapsille. Erityisesti korostettiin sitä, että musiikki ja laulut auttavat varhaisten vuorovaikutussuhteiden vahvistamisessa ja sen vuoksi lapsille tutuiksi tulleet lorut/leikit auttavat luomaan turvallisen olon monissa vaikeissakin tilanteissa. Jonkun mielestä voi kuullostaa ihan höpöhöpöltä, mutta kokemuksemme mukaan Helmi on rauhoittunut jo pienestä pitäen tiettyjä lauluja kuunnellessaan. Lisäksi jos itse alkaa lallatella, vaikka kesken vaipanvaihtokiukkushown, niin ei ainakaan pysty kiukustumaan niin nopeasti.

Eli uskomme vakaasti, että muskarista on hyötyä lapsen kehitykselle, vaikka Helmi välillä onkin sitä mieltä, että meno siellä on liian rauhallista...Helmi on myös antanut näytteitä musikaalisuudestaan, sillä Erna-mummun luona Helmi soitti hienosti pianoa ja lisäksi neiti on ruvennut lauleskelemaan itsekseen muskarissa opittua laulua. Laulun sanat ovat jotakuinkin "soita, soittele, Helmi tässä soittelee" ja Helmin versio kuuluu näin "tii-taa-tita tii - tii"!

Afrikkalaisessa laulu-ja tanssityöpajassa opetetaan afrikkalaisia laululeikkejä, tanssia ja rummun soittoa. Opettajina toimivat nigerialainen Fatima ja senegalilainen Pape. Kummatkin ovat asuneet Suomessa jo kauan ja puhuvat sujuvasti suomea, eli mitään "kielikylpyä" ei varsinaisesti olekaan tarjolla, vaikka osa laululeikeistä lauletaankin alkuperäiskielillä. Ensimmäisellä kerralla Helmi vähän ujosteli ja halusi olla aika paljon äidin sylissä, mutta rohkaistui lopulta ja tykkäsi kovasti rummuttamisestakin. Helmi on ryhmän nuorin, suurin osa on 2-4 vuotiaita, mutta hyvin Helmi silti pystyi tekemään samaa mitä muutkin, eli tanssimaan ja rummuttaman. Lisäksi äiti on innoissaan, sillä myös aikuisilla on omat rummut, joten siellähän oppii afrikkalaisen rummunsoiton alkeet ikään kuin "kaupan päälle".