Helmi ja simpukat

tiistaina, lokakuuta 03, 2006

Korva ei vaivannut, vaan hampaat...

Kuten taisimme mainita aiemmin, kävimme viime viikon torstaina jälleen lääkärissä. Korvatulehdus ei onneksi ollut uusinut eikä mitään muutakaan löytynyt. Ja flunssakin on nyt sitten helpottanut, ainakin tänään Helmi oli jo aivan oma itsensä, paineli pitkin Sanomatalon käytäviä aivan innoissaan.

Kun yksi vaiva lähtee, niin toinen vaiva tulee... Eli nyt viime päivinä ja viikonloppuna hampaat ovat kiusanneet Helmiä aivan hirveästi. Emme aluksi edes sitä tajunneet, vaan luulimme, että huono syöminen, itkeskely ja muu huono olo johtuivat flunssasta. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että suurin osa ainakin huonosyöntisyydestä on johtunut hampaista, sillä Helmille on tunnustelujen ja näköhavaintojen perusteella tulossa jopa 5 uutta hammasta! Joten mahtaa olla välillä aikamoista jomotusta leukaluissa...Varsinkin kun osa poskihampaista on puhkeamaisillaan. Kun hammasasia selvisi, on neiti saanut jätskiä lähes joka päivä ja se onkin tuntunut auttavan vaivoihin. Ja Helmi on oppinut myös sanomaan "jäkkiä" ja kiskomaan pakastimen ovea=).

P.S. Niille, jotka eivät ole perillä Helmin hammaskalustosta, niin neidille on jo aiemmin tullut 4 hammasta alas- ja ylös.

4 Comments:

  • At 9:34 ip., Anonymous Anonyymi said…

    No niin nyt löytyi oikeat asettelut.Kokeilenkin tätä kommentaattoria. Hampaista puheenollen Helmillehän syntyi tässä tannoin hammaspikkuserkku, kun Helin ja Timon poika päätti tulla tähän valkeuteen parin etuhampaan kera. Maailma näyttää tulevan päivä päivältä kovemmaksi paikaksi joten linee heti tarpeeseen.

    Tullemme taas sitten lauantaina ja tuodaan puuhevostakin näytille.

    terveiset sateisesta Mansesta.

     
  • At 11:30 ap., Anonymous Anonyymi said…

    Moi!

    Tuttu juttu... Pauli on taas kerran jo yli viikon potenut hampaan tuloa. Käytännössä tämä tarkoittaa pitkiä rajuja itkukohtauksia etenkin yöllä, ädin pureskelua, oksentelua, kuolan valumista ja tietysti armotonta kalvamista. Ja sieltähän tosiaan Paulin neljännen hampaan (toisen ylähampaan) purupinta näkyy jo. Kolmen aiemmankin hampaan tulo on ollut Paulilla joka kerta tosi kova juttu joka on vaivannut pitkään.

    Muuten Paulin tärkeimmät kuulumiset on lähestyvä yksivuotissynttäri 14.10. ja kävelemään opettelu. Seisominen ilman tukea onnistuu jo hienosti ja kovasti Pauli nytkyttelee paikallaan seistessään kuin miettien joko tästä uskaltautuisi lähtemään, mutta kuitenkin aina turvautuu joko konttaukseen tai tukia vasten kävelyyn.

    Terveisin Pauli ja Johanna

     
  • At 12:17 ap., Blogger Sirpa Kaajakari said…

    Tervehdys! Täällä USA:n syvässä etelässä tyttöjen ja poikien väreissä mennään mun näkökulmasta liiallisuuksiin, ts. ollaan hyvin tarkkoja siitä, että pienet pojat puetaan poikien väreihin ja hyvin "poikamaisiin" vaatteisiin (tai jopa minikokoisiin "aikuisen miehen vaatteisiin") ja pienet tytöt tyttöjen värisiin yltiösöpöihin (minulle jopa pahoinvointia aiheuttaviin) hörhelöihin.

    Unisex on tuntematon käsite. Unisex-vaatteet (joita siis ostetaan kun sukupuoli ei vielä ole tiedossa) ovat keltaisia, poikien tietysti (vaalean)sinisiä ja tyttöjen (vaalean)punaisia. Tämä ulottuu kaikkeen muuhunkin, leluihin, lakanoihin, huopiin ja vaippalaukkuihin. Tulossa olevan Halloweenin naamiaisasut lapsille ovat sukupuoliettuja myös - välillä en edes ihan täysin ymmärrä logiikkaa: kissa oli erään äidin mielestä täysin selkeästi tyttöjen asu ja koira poikien. Tyttölapsi olisi pitänyt enemmän koira-asusta, mutta äiti hankki kissan, koska ei voinut poiketa normista siinä pelossa mitä muut ajattelisivat.

    Olen herättänyt hiukan järkytystä pukemalla Miioa välillä - myönnettäköön - jopa provosoimistarkoituksessa punaiseen (Villen vanhoja 70-lukulaisia vaatteita enimmäkseen!) ja jopa vaaleanpunaiseen (meillä on Villen vanhat söpöt vaaleanpunaiset froteepikkarit/shortsit, hih). Tämä on hirveä kardinaalivirhe täällä, tai luulen että jotkut säälivät lastani aiheuttaessani hänelle tällaisia pysyviä traumoja. Olen huomauttanut, että Villestäkin tuli lähes normaali, vaikka hänellä oli ne vaaleanpunaiset housut.

    Joidenkin äitien painajainen täällä on se, että kaljua tyttövauvaa luullaan vahingossa pojaksi ja he välttävät siksi keltaisia vaatteita ja pukevat tytön prinsessa-asuihin ja kiristävät vaaleanpunaisen rusetin kaljun pään ympärille. Ostin kirppikseltä jopa vaaleanpunaisen flamingopotkarin, mutta se on vielä liian iso.

    Monet kommentoivat minulle raskausaikana, että on hyvä tietää sukupuoli etukäteen, että voi sisustaa vauvan huonetta ja hankkia tavaroita. Jätin mainitsematta, että se sujuu ihan hyvin ennen tätä tietoakin...

    Ymmärtänet ylläolevan luettuasi, miksi piru iskee meihin toisinaan. Mietimme pitkään Wal Martissa Villen kanssa, että ostammeko Miiolle vaaleansinisen "Little tiger" vai vaaleanpunaisen "Cute as a bug" -huppupyyhkeen. Pienen pohdinnan jälkeen katsoimme toisiamme ilkikurisesti hymyillen ja laitoimme kärryyn Cute as a bug -pyyhkeen.

    Keksinpä juuri, että tässähän on ainekset omaankin blogikirjoitukseen tai kolumniin - olen luvannut kirjoittaa vas.naisten Pippuriin täältäkin kolumneja.

    Kiitos Elina meilistä myös, en ole tainnut ehtiä vielä vastata siihen - joku pitää mut kiireisenä! ;) Kiva lukea teidän blogianne myös, ihana tyttö tuo Helmi.

     
  • At 2:03 ap., Blogger Sirpa Kaajakari said…

    PS. Huomasin, että laitoin kommenttini väärän viestin yhteyteen - kommentoin aihetta pari viestiä alempana siis! :)

     

Lähetä kommentti

<< Home