Tyttöilyä

Äitinä olen monta kertaa miettinyt, että minkä verran tyttöjen ja poikien käytöksessä on eroja ja mitkä näistä eroista ovat nk.sisäsyntyisiä ja mitkä kasvatuksen tulosta.

En ole päässyt päätelmissäni kovinkaan pitkälle, sillä Helmin käytöksestä ei ainakaan voi päätellä mitään. Jos jonain päivänä huomaan Helmin selvästi matkivan minua ja haluavan harjata hiuksiaan, vaihtaa vaatteita koko ajan sekä kävellä puuterirasia ja huulipuna kädessä ympäri kämppää, niin toisena päivänä riehutaan pallon kanssa ja lääpitään kaikkia eteentulevia autoja.

Kyse onkin varmasti enemmän omista asenteista: mitkä asiat ovat ns. "tyttöilyä" ja mitkä poikien puuhia "luonnostaan". Vastaus on varmaankin, että eivät juuri mitkään asiat ole enemmän toisen sukupuolen juttuja aluksi, mutta kasvatuksen ja "sosialistamisprosessin" kautta niistä tulee ajan kuluessa myös lapsen mielestä tyttöjen tai poikien juttuja.

Lapsen luonne ja tempperamentti määräävät varmasti myös millaisista asioista lapsi kiinnostuu. Helmi on luonteeltaan paljon rauhallisempi kuin monet kaverinsa, jotka sattuvat olemaan lähes kaikki poikia, joten useimmiten tästä syntyy virheellinen johtopäätös, että tytöt ovat rauhallisempia kuin pojat. Toisaalta Helmin keskittymiskyky on kyllä selkeästi parempi(kuin kaveripojilla). Tämä ilmenee etenkin kirjoja luettaessa: meidän neiti jaksaa todella kuunnella koko kirjan loppuun saakka ja katsella kuvia sekä etsiä kaikenlaisia juttuja kuvista. Helmi myös pyytää lukemaan kirjoja useita kertoja päivässä ja lukee niitä välillä itsekin ja "sepittää " omia satujaan.

Helmi on myös alkanut kiinnostua pehmoleluista ja nukeista. Onpa hän jo työntänyt nukenvaunujakin ja laittanut vauvan vaunuihin nukkumaan. Eli "tyttöilyä" tai ei, niin Helmi on oppii hurjaa vauhtia lisää uusia taitoja. Ja me vanhemmat koitamme parhaamme mukaan kasvattaa lastamme ilman turhia ennakkojaotteluita tyttöjen ja poikien jutuista