Uusi vuosi ja uudet kuviot

Huomenna alkaa perheessämme uusi vaihe, sillä Helmi aloittaa puolipäivähoidon ryhmäperhepäiväkoti Sinisiivessä.
Sinisiipi sijaitsee ihan lähellä meitä, muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Ryhmiksessä on 2 perhepäivähoitajaa ja 9 lasta, joista osa on Helmin tapaan osapäivähoidossa. Ryhmä on sisarusryhmä, eli siinä on eri-ikäisiä lapsia; tällä hetkellä lasten iät vaihtelevat 1,5- 5-vuoden välillä.

Helmi tulee olemaan ryhmän nuorin toisen suht samanikäisen tytön kanssa, mutta se tuskin aiheuttaa mitään ongelmia. Päinvastoin varmaankin, sillä hoitajilla jää enemmän aikaa hoitaa pienempiä, kun ryhmässä on myös vanhempia lapsia, jotka osaavat esim. pukea itse. Lisäksi hoitajat vakuuttivat, että useimmiten nuorimmista tulee oikein kaikkien lellikkejä, jopa 4-5-vuotiaissa pojissa herää hoivavietti ja he tahtovat "hoitaa vauvaa".

Niille, joille ryhmäperhepäiväkoti on outo käsite, tiedoksi, että "ryhmis" on 2-3 perhepäivähoitajan muodostama hoitoryhmä, jolle kaupunki on osoittanut toimintatilat, eli lapset eivät ole siis hoidossa hoitajien kotona. Lisäksi ruoka tulee Helmin ryhmikseen läheisestä päiväkodista, joten sen laittaminen tai muut kotityöt eivät vie "tätien" aikaa.

Aluksi hoidossa käymistä harjoitellaan äidin kanssa ja sitten pikku hiljaa Helmi on on hoidossa itsekseen muutaman tunnin kerrallaan. Kun "harjoittelujakso" loppuu, niin Helmi on hoidossa tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin klo 9-14. Tällä välin äiti tekee gradua ja muita opiskeluhommia. Lisäksi Juho-isi on perjantaisin neidin kanssa kotona, joten Helmi saa edelleen olla kotihoidossa 4 päivää viikossa.

Vaikka neidistämme on tullut päivä päivältä omatoimisempi ja puheliaampi, niin tietysti hoidon aloitus jännittää meitä vanhempia. Etenkin äitiä, joka välillä jopa potee huonoa omaatuntoa Helmin hoitoon viennistä. Toki ajatukset vaihtelevat ja vähitellen "Helmi on vielä niin pieni, että hänen vielä olla kotihoidossa"- ajatuksen tilalle on tullut " Helmi on niin sosiaalinen ja toimelias, että hoito tuo hänelle uusia virikkeitä ja kavereita".

Neuvolatätimmekin vakuutteli, että näin tomera, sanavalmis ja touhukas tyttö pärjää aivan varmasti jo hoidossa. Ja toisaalta kyse on vain 15 tunnista viikossa, kun monet Helmin ikätoverit saattavat olla hoidossa jopa 40 tuntia viikossa. Jollain tapaa olo on kuitenkin haikea; kotiäitiys on väistymässä ja tilalle tulossa gradun vääntöä. Joka tapauksessa päätös Helmin hoitoon laittamisesta ei ollut helppo, vaikkakin melko pakollinen ratkaisu se kuitenkin oli. Luultavasti kaikki sujuu harjoittelun jälkeen ihan hyvin ja vähitellen lapsen hoitoon vieminen on vaikeaa/haikeaa vain äidille...

Kirjoittelemme lisää hoidon aloituksesta ja "hoitoharjoittelusta" sitten, kun olemme ehtineet saada enemmän kokemusta asiasta.