Hemmi suuttuu...

Vaikka neitimme on noin pääpiirteittäin hyväkäytöksinen ja "kiltti" (lainausmerkit siksi, että lapset tuskin ovat ainakaan tämänikäisinä tahallisesti "pahoja"), niin toki Helmia joutuu myös komentamaan päivittäin.

Kiellettyihin asioihin kuuluvat esimerkiksi värikynien syöminen, ikkunaan tai muualle piirtely, märkien pyykkien repiminen narulta ja levittely ympäri lattiaa, lumen/hiekan/roskien syöminen. Etenkin tästä viimeisestä on tullut oikein hauska leikki Helmin mielestä, kunhan äidin/isin silmä välttää, niin heti on neidillä lunta tai hiekkaa suussa, usein vielä ihan lapiokaupalla.

Ja kun häntä tästä torutaan, niin vastaukseksi saa iloisen "nam, nam"-huudahduksen ja joskus sanonnan "Hemmi suuttuu". Viime päivien aikana ilmestyneet valtavat vesilammikot ovat myös innostaneet Helmin maistelemaan kuravettä: neiti heittäytyy pitkälleen vesilammikkoon ja alkaa juoda vettä aivan innolla...Joten vaikka aprillipäivään on vielä aikaa, niin meidän tytteli on aloittanut jo kuraveden juomisen...

Välillä kiellot tehoavat, välillä eivät, useimmiten Helmi uskoo jossain vaiheessa, eikä meillä ole ainakaan vielä jouduttu turvautumaan "jäähyyn". Helmi on kuitenkin keksinyt tavan, jolla suuttunut äiti/isä saadaan nopeasti lepytettyä: kun komennus alkaa, niin pikkuneidin suusta kuuluu ennen pitkää jo edellä mainittu lause "Hemmi suuttuu" ja tätä vahvistetaan myös murinalla. Aika usein onkin vaikea pitää pokkaa, kun Helmi hokee tuota ja murisee kovaa...Se miksi tyttelimme on kääntänyt asian nurinniskoin on arvoitus, mutta ehkä se on ikään kuin hänen "puolustuskeinonsa". No melkoisen toimivaa kuitenkin, sillä on aika vaikea olla kovin harmissaan tuollaiselle "pikku-murisijalle".