Hoitokuulumisia

Hieman on blogimme päivittäminen jäänyt, kun äiskä on keskittynyt gradun ja lehtiartikkelien kirjoittamiseen. Nyt yritämme saada vähän useammin päivitystä, jotta te, rakkaat, blogin lukijat vallan kyllästy odottelemaan...

Lupasimme jo aikoja sitten kertoa, miten hoidon aloitus on sujunut, joten kerrotaanpa se ensin. Helmi sai suhteellisen pehmeän laskun, tosin heti toisella hoitoviikolla flunssa esti hoitoharjoittelun, mutta aluksi Helmi oli hoidossa äidin kanssa, sitten tunnin tai kaksi ilman äitiä ja kotiin mentiin päiväunille. Aika pian kuitenkin Helmi alkoi osoittaa merkkejä, että olisi halunnut mennä muiden lasten kanssa yhtä aikaa unille (siis jäädä hoitoon lounaan jälkeen), joten ryhdyimme kokeilemaan myös unia siellä (muumin kera).

Kaiken kaikkiaan hoidon aloitus on sujunut ihan hyvin, vaikka edelleenkin hoitoon jääminen aiheuttaa pientä itkua. Välillä on sellaisiakin päiviä, että Helmi jää ilman itkua iloisesti leikkimään muiden lasten kanssa ja muinakin päivinä itku loppuu heti kun äiti/isi katoaa näkyvistä (eli itkua kestää yleensä alle minuutti). Muuna aikana Helmi ei ole itkeskellyt, vaan on ollut reippaasti menossa mukana. Ruoka on maistunut hyvin, pottailu onnistuu ja unille menokin on kuulemma helppoa. Ja kun Helmiä menee hakemaan, niin eipä neiti yleensä haluaisi vielä lähteä kotiin vaan mieluummin jatkaisi leikkimistä muiden lasten kanssa...(juoksee ensin ovelle äitiä vastaan ja sitten äitiä karkuun...)

Myös muut lapset ovat ottaneet Helmin ihan mukavasti joukkoonsa, erityisesti kuulemma 3-vuotias Isabel ja kohta 5-vuotias Markus ovat ryhtyneet "huolehtimaan" Helmistä (hoitotätien mukaan varmaan siksi, että heillä on samanikäisiä pikkusisaruksia). Helmi osaa kaikkien hoitolasten ja tätien nimet ulkoa, ja niitä toistellaankin kotona ahkeraan. Äidin ja isin pitäisi myös osata piirtää etenkin hoitotätien kuvat ja tänään olisi palikoista pitänyt neidille rakentaa Isabel....=)

Äiti: Ketäs muita siellä hoidossa on?
Helmi: Isabel (hymyn ja naurahduksen kera), Laula (laura), Tilda, Lyydia, Sonja, Maakus (markus, sanotaan silmät puoliummessa ja mahtavan hymyn kera), Juuso (hymyn kera), Mikaaeli (mikael, usein lisänimitys vauva), Oona...Tuula ja Raili (oikein painokkaasti ja tavuja venyttäen)

Hoidosta on myös tarttunut erinäisiä tapoja:
- käsien pesu ihan joka välissä (osaa nykyään nousta itse korokkeelle ja avata hanan)
- sormiväreillä maalaaminen (ennen neiti ei suostunut edes koskemaan väreihin, nykyään pitäisi maalata monta kertaa viikossa, jopa monta kertaa päivässä=))
- laulujen ääneen laulaminen ja ulkoa oppiminen (ja niiden esittäminen) (neiti osaa mm. Tuiki tuiki tähtösen, Ihahahahaan, Tuu tuu tupakkarullan ulkoa)
- uusia sanoja (mm. leikkiä, maalaa, "ruoka-setä"(setä, joka tuo ruoan hoitopaikkaan), "lorupussi" (leikki, jossa jokainen saa ottaa pussista yhden lorun, joka luetaan yhdessä, leikkiin liittyy myös laulu, jonka Helmi osaa ulkoa ja kuulemma laulaa sitä hoidossa "korkealta ja kovaa" kaikkien muiden kanssa))

Kaikenlaisia kommelluksiakin on jo ehtinyt sattua, tässä "loppukevennykseksi" yksi:

Helmi otti aamulla hoitoon mukaan pienen sammakkopehmon muumin lisäksi. Äiti sanoi hoitotädeille, että Helmi voi haluta ottaa sen myös unille. Ja näin Helmi oli sitten tehnytkin. Tuula-täti oli jo laulanut "nukutuslaulut" ja lapset olivat jo nukahtamassa, kun yhtäkkiä oli alkanut kuulua sammakon kurnutusta muistuttuvaa ääntä. Tuula oli ollut aivan ymmällä, mistä ääni kuuluu, kunnes Helmillä oli "pettänyt pokka" ja neiti oli alkanut kikattamaan peiton alla. Ja sieltähän se pikku sammakko löytyi. Helmi oli tajunnut, että kun sitä painaa mahasta niin kuuluu kiva ääni...(äiti tosin oli tietämätön tästä ominaisuudesta ja tietysti aika nolona kun olo antanut Helmin ottaa "äänilelun" hoitoon mukaan)