Helmi ja simpukat

Helmin 3-vuotissynttärit!

2008-06-15T20:54:00.006+03:00

Niin se aika kuluu ja meidänkin tyttömme on jo kolme vuotta vanha. Aika täsmälleen tähän aikaan kolme vuotta sitten(vähän vajaa klo 21)synnytyssalissa punnersin pikkuista(nooh, ei niin kovin pientä)vauvaa ulos tähän maailmaan ja sieltä se sitten ihana tyttömme putkahti klo 21.10. Ja jotenkin sen hetken sekä vauva-ajan muistaa niin elävästi, ettei meinaa millään uskoa, että tänään juhlittiin jo 3-vuotissynttäreitä.

Juhlinta alkoi itse asiassa jo viime viikonloppuna Juho-isin luona, jossa Helmin sanojen mukaan oli "prinsessa-synttärit" ja "prinsessakakku". Ohessa pari kuvaa niistä juhlista, joissa vieraina oli lauantaina Elviira ja poppoo sekä Leila-mummi ja Kari. Sunnuntaina kylässä kävivät Risto-vaarin "porukka". Lahjaksi neiti sai mm.kävelevän barbi-hevosen, vaatteita, "koirakännykän" ja Hello Kitty-kassin.

Tänään virallisena syntymäpäivänä Helmi sai ensimmäiset lahjat aamulla heti herättyään. Elina-äiti onnitteli pikkuneiti laulun ja Ariel-aiheisten lahjojen kera ja Juho-isi soitti vielä Norjasta työreissulta aamupäivällä onnittelut. Onnitteluita tuli myös tekstareina sekä muutamia postikortteja pikkulahjoineen oli tullut jo perjantaina postin mukana.

Päivä oli ilmeisesti niin jännittävä, että päiväunet eivät Helmille maistuneet lainkaan ja merenneito-asua pidettiin jo monta tuntia ennen juhlia päällä. Helmin toiveen mukaan juhlat järjestettiin merenneito-teemalla. Olimme askarrelleet yhdessä kaikenlaista, kaivelleet simpukoita äidin "kokoelmista" ja mummukin oli löytänyt hienoja koristeita. Kaiken kruunasi neidin (kirpputorilta löytynyt) merenneito-asu ja kruunu sekä tietysti äidin tekemä Ariel-kakku.

Juhlat pidettiin läheisen leikkipuiston "kerhotiloissa", jossa riitti tilaa 8 lapsen ja 14 aikuisen ja yhden 1-vuotiaan temmeltää...Tarjottavaakin riitti, olisi voinut enemmänkin suita herkkuja napsimassa. Lapsille oli katettu oma pöytä, johon Helmi halusi kaikille omat paikat ja tietysti siis nimikortit. Lasten herkuttelu sujui yllättävän hyvin, eikä kenenkään vaatteet olleet mehussa tai kakussa=). Tosin meidän pikkuneidille ei kovin moni tarjottava maistunut, koska oli niin paljon kaikkea muuta jännittävää.

Ariel-kakku keräsi ihastuneita huudahduksia kaikilta lapsilta ja Helmi totesi jo kotona: "teitkö sä ton ihan itse?" (hieman epäuskoisena) Tekijä itsekin tunnustaa, että oli lopputulokseen tyytyväinen, koska kakkujen väsääminen ei ole koskaan ollut mun bravuuri...

Juhlat sujuivat kivasti, lapsilla ja aikuisilla oli hauskaa. Lopuksi lapset saivat vielä etsiä Arielin kadottamaa kulta-aarretta ja löydettyään sen saivat vielä kotiinviemisiksi kultakolikoita (suklaata) ja merenneitohiekkamuotin. Helmi oli lopulta niin väsynyt, että kuunteli ihan rauhassa lahjaksi saamaansa Tuhkimo-äänisatua samalla kun muut lapset juoksentelivat ympäriinsä. Äänisadun lisäksi Helmi sai lahjaksi muun muassa värityskirjoja, Hello Kitty-hiekkaleluja, mummun maalaaman merenneitotaulun, Ariel-tarroja, kivan paidan ja korttipelin.

Päivänsankari ja hänen vanhempansa kiittävät kaikkia hienoista lahjoista, korteista ja viesteistä! Toivottavasti nämä kuvat välittävät tunnelmaa kaikille niillekin, jotka eivät juhlissa olleet...

Hauskaa pääsiäistä! T:Helmi

2008-03-20T21:38:00.002+02:00

Rytmimusiikkia ja roskisdyykkausta

2008-03-10T21:53:00.003+02:00

Aamu alkoi tänään seuraavasti:
Helmi kömpi herättelemään äitiä, sanoi "noustaan jo" ja kun äiti vain mumisi jotain, että "on aika aikaista", niin neiti totesi "miks sä oot noin tööt?". Hyvin tokaistu, sillä olin kyllä suhteellisen väsynyt.

Kun lopulta aamupisun ja -pesun jälkeen pääsimme aamiaispöytään, niin Helmi meni ennen pöytään tuloa mankan luo ja sanoi: "laitetaan vähän rytmimusiikkia". Ja aivan itse laittoi U2:n cd:n sisään ja painoi vielä playtä. Sitten neiti kiipesi omaan tuoliinsa ja alkoi jammailla musiikin tahdissa ja totesi:"on hyvää jammailumusaa, äiti jammaile mun kaa!". Joten loppujen lopuksi aamumme alkoi mainiosti=).

Koska otsikko pitää sisällään toisenkin r-sanan, niin kerrotaanpa mitä olemme viime aikoina saaneet saaliiksi roskiskatoksestamme. Aiemmin löysimme hienon Marimekon lastenmukin ja yhden kannun, eilen löysimme aivan toimivan ja jopa ihan tyylikkään lampun. Löydön arvokkuutta lisää se, että olin juuri miettinyt, että makkariin tarvittais ns.lukulamppu tai joku jalkalamppu; ja kas siellähän se meitä odotti roskiksessa. Se miksi joku sen sinne oli heittänyt on arvoitus, mutta niinhän sitä sanotaan, että "toisen roska voi olla toisen aarre". Helmi tosin ensin pohti kovasti, voidaanko me ottaa se "kun se voi olla jonkun sedän (?)". Mutta kun vakuutin, että se ei ole enää kenenkään, kun se kerran on heitetty roskiin, niin Helmi totesi lopuksi "nyt mulla on oma lamppu."

Viime lauantaina kävimme myös kirppiksellä ja sieltäkin tarttui mukaan oivia löytöjä muutamalla eurolla ja jopa ilmaiseksi. Saaliksi tuli Helmille mm. Marimekon jokapoika-paita 3 euroa, kiva villaneule ja pipo yht.2 euroa, punaiset farkut 50 senttiä, leikkisilitysrauta 10 senttiä, pari pehmolelua ilmaiseksi ja nalle puh-mekko 50 senttiä. Joten noista ostoksista ei kukkaro juuri keventynyt ja kaupan päälle sai vielä hyvän mielen. (Ja pullaa ja mehuakin...)

"Herätys täti!" ja muita sutkautuksia

2008-03-06T13:44:00.000+02:00

Helmi alkaa rämpyttää bussimatkalla lastenvaunujen kiinnittämiseen tarkoitettavia koukkuja bussissa. Niistä tulee kova meteli ja äiti tietty kieltää jatkamasta.

Äiti: "Älä rämpytä niitä."
Helmi: "Mä vaan soitan, voinko soittaa jos myös laulan?"
Äiti: "Et, niistä tulee kova meteli."
Helmi alkaa kuitenkin laulella ja rämpyttää ja yhtäkkiä tokaisee: "Miks kaikki aikuiset on bussissa aina hiljaa?"
Äitiä naurattaa ja aiheesta keskustellaan hetken aikaa. Helmi on vähän aikaa rämpyttämättä, kunnes taas aloittaa rämpyttämisen ja hoilaa samalla "Herätys, Herätys täti!"
Äiti: "Mikäs juttu toi on?"
Helmi: "Sanoin herätys tädille, ei bussissa saa nukkua pitää mennä kotiin...äiti toi täti nukkuu!"
Ja toden totta lähellä istuva vanha täti nukkuu autuaan tietämättömänä Helmin herätysyrityksistä...

Jälleen istumme bussissa, Helmi näkee aika hyvin ulos ja yhtäkkiä tokaisee: "Mihin nää kaikki ihmiset on matkalla?"

Iltapalalla Helmi pikkuisen väsyneenä alkaa vitkastella syömisen kanssa, mihin äiti toteaa, että: "syöhän nyt reippaasti, niin päästään nukkumaan." Ja Helmi vastaa siihen: "joo, syön kun ehdin..."

Helmi ei meinaa illalla siirtyä omaan sänkyyn vaan julistaa painokkaasti: "haluan nukkua seepratyynyllä!" (eli isossa sängyssä äidin vieressä) Äiti taas sanoo: "olet iso tyttö ja voit aivan hyvin nukkua omassa sängyssä."
Johon Helmi nokkelasti vastaa: "iso tyttö voi nukkua hyvin aikuisten sängyssä!"
Ja mitäs siihen sitten vastaamaan...

Helmi pukee jalkaansa villasukkia ja toteaa: "Helen on langannut nää sukat."

Eräänä iltana kävellään kotiin jo pimeän tultua ja tähtiäkin näkyy taivaalla. Helmi pohtii katsellessaan taivaalle: "näkyy vain tähtiä, ei kuuta ollenkaan...Onkohan kuu jo nukkumassa?"

Ystävänpäivätervehdys!

2008-02-14T22:14:00.002+02:00

Päivitykset ovat viime aikoina jääneet, mutta vähitellen palailemme kertomaan kuulumisia, älkää huoliko. Kaikille ihanille ystävilleen niin isoille kuin pienillekin Helmi haluaa tarjota vähän kakkua juuri olleen ystävänpäivän kunniaksi...Jos herkusta haluaa nauttia ihan oikeasti, niin tässä ohje:

Helmin vadelmarahkatorttu

pohja: pakastekauramurotaikina (400g)
täyte: 200g suomalaisia vadelmia sekoitetaan yhteen purkilliseen rasvatonta maitorahkaa, lisätään Reilun kaupan raakaruokosokeria maun mukaan (me laitoimme 2 rkl)
valmistus: Jätä pieni osa taikinasta koristeita varten ja painele loppuosa taikinasta torttuvuoan pohjalle, niin että teet kunnon reunat. Levitä täyte pohjalle ja ota lopputaikinasta piparimuotilla 3 sydäntä ja laita ne täytteen päälle varovasti. Paista torttua 200 asteessa 30-40min.
Anna jäähtyä kunnolla ja herkuttele sitten ystävien kera!

Prinsessavaihe...

2008-01-09T22:08:00.000+02:00

Liittyen hieman edelliseen kirjoitukseen, niin Helmistä on kehittynyt viime aikoina myös melkoinen pikkuprinsessa: aina välillä pitäis saada päälle prinsessamekko, koruja ja tietty kruunu päähän sekä tietty hienot kengät. Lisäksi Pikku Kakkosessa tuleva "Pikku Prinsessa"-ohjelma on "ihan must-juttu" (äiskän kyllä pitää myöntää, että ohjelma on kyllä ihan hauska piirretty, perustuu samannimiseen kirja-sarjaan) ja sen innoittamana Helmi leikkii usein leikkiä, jossa on itse prinsessa, äiti kuningataräiti ja iskä saa luvan olla pääministeri! Erityisen humoristisen tästä leikistä tekee se, että useimmiten roolihahmojen tulee leikkiä piilosta ja niinpä Helmi välillä huutelee: "pääministerii, tuu ettimään!".

P.S.Äiskä myöntää, että prinsessavaihe kaikkine hörhely-, koru-, mekko- ja pinni-ihailuineen on ollut aika yllättävää ja siihen sopeutumisessa on mennyt jonkin aikaa. Nyt kuitenkin äiti on "antanut periksi" ja hankki kuvassa näkyvän "rooliasun" tulossa olevia naamiaisia (Helmin kaverin synttärit) varten...

Kivaa kuningasten päivää!

2008-01-06T22:10:00.000+02:00

Tänään oli loppiainen, joka esim. Ranskassa tunnetaan "kuninkaiden päivänä", jolla siis tietenkin viitataan itämaan tietäjiin. Tähän liittyen oli aivan pakko laittaa päivän aiheeseen liittyvä postaus. Eli Helmin yksi uusista lempilauluista on "Kuningas Ei" (joka löytyy Ipanapa-lastenlevyltä, säv. ja sanat Tuure Kilpeläinen), sen sanat ovat Helmistä aivan mahtavat ja sen lisäksi, että neiti osaa laulun sanoja ulkoa ja haluaa laulaa sitä äidin/isin kanssa kahdestaan ja matkia muullakin tavoin laulajan painokasta ääntä. Etenkin kohta "eikä mun tarvitse" on Helmistä hauska ja tulee varmasti piakkoin pysyvästi juurtumaan neidin sanavarastoon...

Laulun pari ekaa säkeistöä kuuluu näin :

Mä en tahdo syödä muumilautaselta
Mä en tahdo syödä mitään
Mä en tahdo istua ruokapöydässä
Mä en tahdo tehdä mitään

Otatko sämpylää- Ei
Otatko omenaa- Ei
Palanen juustoa- Ei
Vai lasi maitoa- Ei
En tahdo eikä mun tarvitse

Olen kuningas
Suuri kuningas
Kuningas E ja I

Täällä hallitsee
Kuningas Ei

Helmillä on tehnyt myös jo ensimmäisen "lakinsa", hallitsijan etuoikeudella. Ja se kuuluu näin (tämä on siis aivan oikeasti Helmin itsensä keksimä ja sanoma):

Ensimmäinen lakipykälä: "Helmi että ei, äiti/isi että on."
Toinen lakipykälä: "Helmi että on, äiti/isi että ei."

Lisähuomautus (äidin): voimassa aina, koskee kaikkia asioita ja toimii myös muiden kuin äidin ja isin kanssa.

Joulutunnelmia osa 1

2007-12-27T21:55:00.000+02:00

Aattoaamulla katseltiin lastenohjelmia, Helmi söi kaksi aamiaista (oman aamupuuron ja "aikuisten aamiaisen". Aamupäivällä myös ulkoiltiin ja onneksi oli vähän pakkasta ja kuuraa maassa, niin tuntui pikkaisen enemmän joululta. Joulurauhan julistuskin katsottiin telkkarista ja Helmi osasi hienosti rauhoittua katsomaan sitä.

Päikkäreitten jälkeen saapui Joulupukki ja toi mukanaan valtavan kasan lahjoja. Pikkuisen neitiä jännitti, mutta lopulta uskaltautui hakemaan paketteja, laulamaan ja antamaan karkinkin. Vaikka lahjat saivat tyttelimme silmät loistamaan, malttoi Helmi kuitenkin istahtaa kahvipöytään ennen lahjojen avaamista. Lahjoja oli niin paljon, että Helmi tokaisi: "On ihan valtava kasa, niin paljon lahjoja...".

Lahjoja avattiin ensin rauhallisesti, mutta Muumi-tietokoneen paljastuttua yhdestä paketista, saivat muut lahjat jäädä, koska konetta piti päästä heti kokeilemaan. Lopulta kuitenkin Helmi malttoi avata muutkin lahjat. Myös snoopy-paita, koira-tossut, dino-fleecehattu, pyjamat, snoopy-sukat, muumi-muistipeli ja Peppi Pitkätossu-nukke olivat tosi mieluisia lahjoja. Vaatteita tuli lahjaksi aika paljon ja Helmi keksikin hienosti, että niitä voisi jakaa myös kavereille:" tämä vois olla Josen, tää paita menis Oliverille ja tää Ofegorille..."

Tässä tunnelmia myös kuvien muodossa ja lisää tarinoita luvassa myöhemmin. Hauskoja "välipäiviä" ja kivaa vuodenvaihdetta!

Iloista joulua!

2007-12-23T18:47:00.000+02:00

Helmi simpukoineen viettää joulua tänä vuonna Äänekoskella, jonne juuri saavuimme pitkän Valkeakoski-turneen jälkeen. Pakettikasa on valtava, joten taitaa neidillä olla tiedossa melkoinen urakka niiden avaamisessa. Joulupukkia neiti onkin odottanut kovasti ja leikki tänään itsekin joulupukkia kysellen tonttulakki päässä "oletko ollut kiltti?". Eilen ei meinannut myöskään uni tulla silmään, kun niin kovasti tytteli odotti joulureissua. Saa nähdä miten tänä iltana käy...Joulukuvia päivitämme tänne jossain vaiheessa joulun ja uuden vuoden jälkeen, joten siihen asti saatte varmaan odotella nähdäksenne tämän joulun parhaimmat ilmeet!

Toivotamme oikein mukavaa joulua kaikille blogin lukijoille!

Kovat joululaulut

2007-12-18T21:15:00.000+02:00

Helmi halusi tänä aamuna kuunnella aamiaispöydässä joululauluja. Ja laitoimmekin soimaan lasten joululaulu-cd:n.

Helmi kuunteli hetken ja totesi: "Ei tätä, haluan kovia joululauluja. Tää ei oo jänskä!"

Me vanhemmat olimme tietysti hoomoilasina ja kysyimme, että mitäs lauluja sellaiset on ja siihen neiti vastasi, että "sellaisia, jossa on peikko, mörkö ja haamu." "Sellasia pelottavia!".

Eli neitimme olisi ilmiselvästi kaivannut hevi-joululauluja, mutta ikävä kyllä eipä löytynyt niitä meidän levyvalikoimastamme...

Päivän piristys

2007-12-17T20:57:00.000+02:00

Tässä muutama Helmin sutkautus päivän piristykseksi:

Helmi ja Elina-äiti juttelevat, Helmi syö samalla vattuja ja iltapuuroa.

H: Vatuista ei tule peppu kipeäksi...

Ä: Ei tule, et ole niille allerginen. Syö vaan.

H: Mansikoista tulee, mutta sokerista ei tule peppu kipeäksi, eikä tähdistäkään...

Ä: No ei tule (ihmetellen)

H: Ei tähdet oo syötävää (nauraen), ne on taivaisia ja tosi korkeella!

Helmi keinuu leikkipuistossa ja vieressä keinuu toinen vähän nuorempi tyttö. Tämän tytön äiti juttelee lapselleen ja sanoo, että heidän tulisi lähteä kohta, koska isi on parturissa ja odottaa heitä siellä. Tähän Helmi tokaisee minulle kovaan ääneen: "Meidän isi ei oo parturissa. Meidän isi on töissä. Äiti, meidän isi on ahkera mies!" (taisi olla naurussa pitelemistä kummallakin äidillä)

Helmi höpisee itsekseen: "Mä tykkään kauniista jutuista, tähdistä, omenasta, mandariinista, lumesta, muumista, suklaasta ja tietty äitistä..."

Joulun tarkoin varjeltu salaisuus tuntuu paljastuneen neidille:

H: "Tuleeko jouluna joulupukki?"

Ä: Tulee, pitää vielä odottaa vaan pari viikkoa ennen kuin on joulu.

H: Joulupukki tuo lahjoja...

Ä: Niin tuo.

H: Mutta äiti ja isi ostaa!

Ensimmäinen lavaesiintyminen

2007-12-06T23:13:00.000+02:00

Ensimmäisenä adventtina (eli 2.12.) Helmin muskariryhmä esiintyi Viikin kirkolla "koko perheen lauluhetkessä". Ja tuo 2,5-vuotiaiden ryhmä suostui myös esiintymään ilman vanhempia, mikä oli ainakin itselleni yllättävää. Niin se meidän pikkuisemmekin reippaasti asteli yleisön eteen ja esitti muskariopen vetämänä laulun "Pyörät ne pyörivät" (mikähän on oikea laulun nimi?). Vähän oli aluksi jännitystä ilmassa, mutta vikat säkeistöt onnistuivat jo leikin kera. Lauluhetki oli muutenkin tosi mukava ja Helmi kävi jammailemassa kahden Oliver-ystävänsä kera ja välillä piti seurata ohjelmaa ihan lattianrajastakin. Toivotamme näiden kuvien myötä mukavaa joulun odotusta kaikille lukijoille!

Talven odotusta ja joulunkin...

2007-11-13T22:33:00.001+02:00

Helmi on jo kauan aikaa odottanut lunta ja talvea, jopa jouluakin (tosin ehkä merkitys ei ole ihan vielä selvinnyt, mutta lumeen ja joulupukkiin ja tonttuihin Helmi sen yhdistää). Talvihaalari ostettiin vasta lokakuun lopulla, mutta onneksi edes silloin, koska marraskuun alussa, aivan samaan aikaan kuin viime vuonna, saimmekin nauttia ekasta lumisateesta ja kylmästä ilmasta. Tosin olimme silloin Valkeakosken-mummulassa, joten Helsingissä lunta ei ihan yhtä paljon ollut. Mutta Valkeakoskella voitiin jopa kaivaa pulkka esiin.

Muutaman kerran pulkkailun makuun on päästy täällä pääkaupungissakin, vaikka juuri nyt sataakin vettä ja kaikki lumet ovat sulaneet. Harmittaa, sillä kyllä koko perheemme kaipaisi jo kunnon talvea. On se vaan niin, ettei ruohon kuulu vihertää joulukuussa eikä talviasustuksen tulisi olla enimmäkseen kurahousut ja kumisaappaat...Mutta minkäs teet, tätä se paljon puhuttu ilmastonmuutos kai tuo tullessaan tulevinakin vuosina...

Vielä loppukevennyksenä neidin kommentti päivältä, jolloin lunta oli satanut vähän enemmän ja hoitopaikankin piha oli iltapäivän aikana muuttunut valkoiseksi. Astuimme ulos ja Helmi tokaisi heti: "Äiti, kato joulupukki on käynyt!"

Isänpäivä

2007-11-13T21:48:00.000+02:00

Iskää juhlittiin monivaiheisesti. Aamulla isi joutui odottelemaan sängyssä, jotta äiskä ja Helmi ehättivät lahjojen kanssa "herättämään". Helmi oli tehnyt hienon kortin ja lurautti myös onnittelulaulun halauksen kera. Lahjaksi isi sai kylpytakin, käsipyyhkeen (jonka Helmi omi heti) ja pokkarin. Kylpytakki tuli heti aamutakkikäyttöön ja tietysti myös pikkuneiti halusi omansa päälleen. Niinpä aamukahvipöytään saapui "plyyshiin pukeutuneet" arvovieraat.=)

Aamupalan jälkeen lähdimme Liikuntamyllyn "temppurataan" eli lapsille ja aikuisille suunnattuun "liikuntahetkeen". Näissä liikuntahulinoissa olemme käyneet ennenkin, mutta kivaa se oli nyt isänpäivänäkin. Siellä koko perhe juoksi, tasapainoili, hyppi pituutta ja muuten vaan pomppi. Lisäksi Helmi ajoi pyörällä, ryömi tunnelissa, roikkui renkaissa, pomppi kengurupallolla ja rakenteli pehmopalikoilla. Hiki tuli ja iloinen mieli myös!

Pikaisen kotona suoritetun huoltotauon jälkeen lähdimme isänpäivälounaalle, jonne tulivat myös Risto-vaari, Helen, Ebba, Heikki-setä, Pirjo ja Elviira. Söimme maukasta ruokaa Kappelissa ja Helmillekin löytyi listan ulkopuolelta syötävää ja ihan hyvin tuntui maistuvan, vaikka väsymys painoikin lopuksi luomia. Vatsat täynnä lähdimmekin koko perheen voimin kotiin päiväunille...

Hyvää käytöstä

2007-10-16T21:57:00.000+03:00

Pöytätavat

Ruokapöydässähän tunnetusti kuuluu käyttäytyä siivosti. Meidän neitimme on sisäistänyt tämän jo niin hyvin, että neuvoo jo vanhempiaankin.

Äiti yrittää avustaa Helmiä syöttämisessä, johon Helmi toteaa: " Äläs nyt äiti, mä hoidan tän homman!'"

Pöytään istuutuessa Helmi tokaisee, "onpas herkullista!" ja sitten vielä sen jälkeen sanoo, "pasta on mun herkkuruokaa, hyvää ruokahalua!".

Äiti kysyy, haluaako Helmi lisää maitoa ja Helmi vastaa: "En, kiitos vaan."

Äiti on syönyt ennen Helmiä lautasen tyhjäksi, jolloin Helmi tokaisee: "Hyvä äiti, söit kaiken! Nyt on hyvä mieli..."

Liikennekäyttäytyminen

Ollaan ylittämässä katua, Helmi katselee näkyykö autoja. "Ensin vasempaan, sitten oikeaan, ei näy mitään...", pikkuneiti mutisee katua ylittäessään.

"Punaisella ei mennä mihinkään, vihreällä saa mennä! ja voi mennä lujaakin!" , Helmi kertoo äidille eräällä automatkalla.

Helmin musavideo

2007-10-06T13:53:00.000+03:00

Laitoimme Helmin ensimmäisen musavideon nettiin: YouTubeen ja Facebookiin (näitä medioita tunteville, voitte etsiä videota Elina-äidin nimellä tai sitten "Helmi soittaa pianoa"-termillä). Musavideossa Helmi soittaa "virtuoosimaisesti" pianoa ja laulaa samalla itse keksimäänsä laulua. Yritän laittaa sen myös tänne blogiin, mutta vielä en ole onnistunut. Palaamme asiaan...

Miniuimari

2007-09-30T21:53:00.000+03:00

Helmi on aloittanut uuden harrastuksen, "naperouinnin".

Tai virallisesti uintiryhmän nimi on "miniuimarit" ja käymme siellä kerran viikossa. Altaassa pulikoidaan puoli tuntia kerrallaan, mutta Helmi jaksaisi mesoa vaikka tunninkin, niin mieluisaa puuhaa uiminen on. Monet muut ryhmäläiset ovat uineet "koko pienen ikänsä", mutta hyvin Helmi silti menee joukon jatkona vaikkei vielä osakaan sukeltaa tai uida ilman kellukkeita (luitte oikein, osa 2-vuotiaista uimareista osaa jo uida ihan itse...).

Mutta kellukkeiden kanssa Helmi ui jo vallan mainiosti yksinään ja lisäksi äidin tai isin selässä ollessa neiti uskaltaa myös sukeltaa. Uinnissa myös leikitään, haetaan renkaita pohjasta, harjoitellaan veteen hyppäämistä ja kellumista. Välillä olemme kumpikin Helmi mukana, välillä vain jompikumpi on Helmin uintikaverina. Uinnin jälkeen vielä saunotaan ja sitten olo onkin aika rento koko porukalla.

Juttuja

2007-09-19T13:56:00.000+03:00

Helmillä juttuja piisaa, tässä taas muutamia "helmiä":

Oltiin matkalla Keski-Suomesta kotiin ja Helmillä on melkoinen kiukku päällä autossa. Isi huikkasi kuskin paikalta, että nyt vois takapenkin tytöt ihailla maisemia, johon Helmi kiukkuisen uhmakkaasti totesi "Ei mitään maisemaa"! Tämän jälkeen neiti kuitenkin vähän rauhoittui, kun alkoi pohtia mikä haju ulkoa tuli ja totesi lopulta "Lehmältä pääsi paukku". Ja tottahan se oli, lehmänlantahan se haisi.

Syysillat ovat pimentyneet niin paljon, että Helmiä nukuttaessa makkarissa on jo ihan pimeää. Helmikin huomasi tämän muutoksen eräänä iltana ja totesi "Äiti on ihan pimee, Hemmi on pimee, Isi raivailee keittiössä...".

Helmi rallatti hoitopäivän jälkeen ylpeänä "Mä oon ruma, mä oon ihan ruma". Kun kysyin kuka niin on sanonut, niin kuulemma hoitopaikan Laura. Yritin selittää, ettei kukaan ole ruma, vaan kaikki ovat kauniita eikä ketään saa haukkua rumaksi, mutta Helmiä se ei kiinnostanut, sillä hän piti sanontaa lähinnä jonkinmoisena kehuna ja jatkoi rallatustaan "mä oon ruma, mä oon ruma..."

Helmi oli pohtivaisen näköinen ja yhtäkkiä kysyi: Onko sammakolla kieli? Pienen pohdinnan jälkeen totesin, että on, mutta hampaita ei ole. Ja siitä alkoi kysymysten tulva: Onko pupulla kieli, onko linnulla kieli, onko linnulla häntä...Kaikkiin näihin osasin vastata, mutta tulee varmasti vielä päivä, jolloin neiti osaa kysyä liian vaikeita! Lisäksi asioita pitää vielä eritellä, kysymyksiin liittyy aina tarkentavia kysymyksiä. Ja lopulta keksin syynkin näille "luonnontieteellisille"kysymyksille, neiti oli oppinut hoidossa "maailmassa on monta ihmeellista asiaa"- laulun, jonka sanat herättävätkin pikkukuulijan uteliaisuuden.

Laitoin eräänä aamuna mariraitaiset polvisukat jalkaan, johon Helmi totesi, että "äidillä on unisukat. Miksi laitat unisukat?". Hetken aikaa olin ymmälläni, kunnes Helmi jatkoi "mummulla on samanlainen yöpaita ja Hemmilla myös!". Ja oikeassa Helmi oli, täsmälleen samanlaiset ne yökkärit on kuin sukat ja siinä oli sitten selittämistä, kun neiti vielä jatkoi "ei mennä nukkumaan...".

kesämuistoja

2007-09-18T21:38:00.000+03:00

Aika muistella kesää...

2007-08-19T14:09:00.000+03:00

Kun ulkona myrskyää, niin on hyvä aika muistella mennyttä kesää. Eikä hellekeleistä ole edes kuukauttakaan, joten eihän tämä päivitys kovin myöhään tule, eihän?

Helmi kävi moikkaamassa muumeja (2.7.). Muumimaailma oli todellakin Helmin mieleen ja siellä vierähtikin yksi kokonainen hellepäivä. Helmi tunnisti kaikki muumilaakson asukit ja oli muumien "kimpussa" aina, kun näki hahmoja. Olimme yötä Meri-Maskussa sijaitsevalla maatilalla, jossa Helmi pääsi hepan selkään, pomppimaan trampoliiniin ja mukavaan puusaunaan.

Kävimme myös Tukholmassa(18.-20.7.) ja Helmin eka virallinen ruotsinlaiva-risteily sujui mainiosti, varsinkin kun laivalla viihdykkeenä oli pallomeri sekä muumit. Myös promenade-hytin ikkunasta oli kiva katsella käytävällä kulkevia ihmisiä. Tukholmassa ilma oli aamulla sateinen, joten vietimme aamupäivän Junibackenissa, eli Astrid Lindgrenin satuhahmojen "kotitalossa". Siellä oli kivaa niin Helmillä kuin simpukoillakin. Näimme Katto Kassisen ja Peppi Pitkätossun sekä tutustuimme heidän taloihinsa. Pääsipä Helmi ratsastamaan Pikku-Ukollakin. Tuliaiseksi Helmi sai pikkuisen Peppi Pitkätossu-nuken, jonka neiti kutsuu "Vinksin-vonksiksi" (esim. missä se mun vinksinvonksin on?), vaikka vallan hyvin osaa sanoa myös Peppi Pitkätossu (ja harjoitteli reissulla myös sanomaan Pippi Långstrumpa...). Ruotsin reissusta lähtien "nukutuslauluna" on toiminut vain ja ainoastaan Peppi Pitkätossu-laulu, jota kuuluu laulaa tai hyräillä aina neidin nukahtamiseen asti. Hieman hassua, sillä laulu on tunnetusti aika reipastempoinen=).

Muutamia lomakuvia lisään kohta, mutta tässä kesäkuulumiset tällä erää. Jotain muutakin kesään tosin mahtui, mutta tässä Helmin itse valitsemat "kohokohdat".

Lämpimäinen, aasialainen bräts ja muita hauskoja juttuja

2007-08-07T14:30:00.000+03:00

Helmillä juttua piisaa päivä päivältä enemmän. Tässä muutamia mainioita lohkaisuja:

Äiti pyöräilee Helmin kanssa helteisenä päivänä ja yhtäkkiä Helmi nostaa (istuu turvaistuimessa äidin takana) äidin paitaa ja kokeilee kädellä äidin hikistä selkää ja sanoo: "Äiti on ihan lämpimäinen! "ja kikattaa ja kokeilee uudestaan...

Äiti pukee aamulla tissiliivit päälle ja Helmi tokaisee sen nähtyään: "Nyt äidin tissit on hukassa!" (tarkoittaa helmikielellä piilossa...)

Helmi katselee marjarahkaa kiinnostuneena, äiti selittää, ettei se ole jätskiä vaan rahkaa, johon neiti toteaa: "on jätskimäinen!". Myös iso jäätelö on helmikielellä jätskimäinen (jättimäinen +jäätelö=jätskimäinen).

Tukholman reissulla istumme katukahvilassa ja vastapäätä olevaan Louis Vuittonin liikkeeseen astelee aasialaiskaunottaria, johon neitimme tokaisee "Kato Bräts menee!" (siis Bratz-nukke, jonka Helmi on saanut Saara-tädiltä) . Kesti kyllä isillä aika kauan tajuta, mitä Helmi tarkoitti, vaikka useaan kertaan Helmi sanan toistikin.

Samaisella reissulla olimme puistossa olevalla terassilla ja Helmi lähti kirmailemaan puistoon, kun äiti kysäisi Helmiltä mihin tämä on menossa, oli neidin vastaus: "mä meen töihin, heippa!" ja jatkoi juoksuaan puistotietä pitkin.

Töihin Helmi lähtee usein kotonakin, menee eteiseen ja pukee esim. takin ja kengät päälleen ja kolistelee ovea ja huikkaa "heippa äidille!". Toisessa versiossa Helmi vie ensin nuken tai nallen hoitoon ja lähtee vasta sitten töihin.

Helmi herää päiväunilta ja kuuntelee tuuletusikkunasta kuuluvia ääniä tarkkaan ja kysyy "kuka peruuttaa?, johon äiti vastaa "en tiedä". Helmi jatkaa vielä hetken ääntä kuunneltuaan "se on joku auto", pitää pienen miettimistauon ja sanoo riemastuneena "se on pakettiauto!", jolloin äiti kurkkaa tuuletusikkunan yläpuolella olevasta ikkunasta (Helmi siis vain kuunteli ääniä, ei nähnyt ulos) ja niinhän se tosiaan olikin pakettiauto!

Tukholman reissulla Helmi voitti laivalla piirrustukilpailun ja "leikkiohjaaja-setä" antoi palkinnoksi mursu-pehmolelun, johon neiti totesi " Setä antoi Hemmille myyrän!". Äiti kertoi, että lelu on mursu eikä myyrä, johon Helmi totesi tyynen rauhallisesti "on myyrän näköinen!". Eipä jää tyttömme varmaan koskaan sanattomaksi!

Kuuntelemme monta kertaa päivässä lastenlaulu-cd:itä ja yhdellä kuuntelukerralla Helmi alkoi vaatia "Oliveri-laulua". Äiti ei aluksi oikein tajunnut, mutta kun Helmi auttoi laulamalla "oli veri mustana", niin äitikin hoksasi, että kyseessä oli "Kapteeni-laulu", jossa lauletaan tosiaan "oli meri mustana...". Juttu nauratti Helmiä niin paljon, että äiti päätti jättää toiseen kertaan oikeiden sanojen kertomisen...

Näimme Hietaman (Juho-isin kotitalo) pihassa oikein ison sammakon. Kyselimme myöhemmin Helmiltä, että mitäs ne sammakot syö? Helmi mietti hetken aikaa ja totesi:"muhvinsseja!" ja tarkensi vielä hetken päästä "sammakot syö suklaamuhvinsseja!".

Helmi on iso tyttö!

2007-07-13T21:35:00.001+03:00

Näin tyttäremme tokaisee vähän väliä nykyään. Ja tottahan se on, ainakin neidin koon ja taitojen perusteella.

Kaksivuotiaamme on oli neuvolassa 1.6. mitattaessa 91,5cm pitkä ja painoi reilut 14 kiloa. Joten onhan tuota kokoa kertynyt kahdessa vuodessa suht runsaasti, kun syntymämitat olivat 53cm ja 5065g. Viimeisen vuodenkin aikana esim. pituutta on tullut lisää lähes sentti kuussa, eli taitaa pikkuneidistä olla kasvamassa pitkä tyttö.

Tässä osa viimeaikojen edistysaskelista:

Helmi ei syö enää tuttia!

Tutti jätettiin pois kesäkuun alussa ja "vieroitus" onnistui aika kivuttomasti, muutamana yönä oli levotonta, nyt tuttia ei enää edes kysellä. Tutin poisjättö alkoi Helmin omasta aloitteesta, hän vei yhden tutin itse roskikseen ja niinpä me vanhemmat päätimme käyttää tilaisuutta hyväksemme. Sanoimme tuttien olevan likaisia ja siksi ne piti heittää pois. Toisista tuteista leikkasimme tuttiosan pois ja sellaista neiti sai nukahtaessaan pitää kädessä. Helmille kerrottiin, että tutit olivat menneet rikki, koska hiirivauvat olivat syöneet niitä... Tutista luopumisen kunniaksi Helmi sai ensimmäisen polkupyöränsä (oli se toki myös synttärilahja, mutta hankinta ajoitettiin niin, että se toimi "palkintona" tutittomuudesta.

Helmi ei ole enää vaippahousu (päivisin)!

Vaippoja ei käytetä enää päivisin, vaan Helmi käy hienosti potalla, pikkupöntöllä tai vaikkapa isollakin, jos tarve niin vaatii. Muutamia vahinkoja on toki sattunut, mutta ei läheskään päivittäin. Ja useimmiten pikkuveijari ehtii hyvin ilmoittaa pissahädästään ajoissa ja myös automatkat ja ostosreissut sujuvat ilman vaippaa. Päiväunille ollaan vaippa yleensä laitettu, mutta useimmiten se säilyy ihan kuivana. Yöunet nukutaan vielä vaipoissa, mutta uskomme, että "yökuivuus" koittaa muutaman kuukauden kuluessa, sillä jo nyt vaippa ei ole läheskään niin märkä kuin aiemmin. Mutta juuri nyt keskitymme "päiväkuivuuden tukemiseen" ja nautimme pitkistä yhtäjaksoisista yöunista!

Helmi osaa myös

ajaa vähän polkupyörää (ainakin istua pyörän päällä ja ohjata)

hyppiä ja loikkia kuin pupujussi

kiivetä monenlaisiin paikkoihin (kuten mattotelineelle, tuoliin ja siitä pöydälle jne.)

ottaa itse vauhtia "isojen lasten keinussa"

leikkiä kaikenlaisia leikkejä jopa itsekseen (esim. kokkaus- ja kotileikit, omien satujen keksiminen ja niiden ääneen lukeminen, nukke- ja legoleikit)

juosta todella nopeasti ja pelata hienosti jalkapalloa ja sählyä

"kirjoittaa" kynällä paperille (pitää jopa kynää oikein kädessä)

tunnistaa seuraavat kirjaimet tekstistä: A, E, H, I, K, L, M, N, O, P, S, T (tästä lisää myöh.)

riisua sukat, kengät, housut ja löysät paidat sekä pukea päälleen takin, housut, sukat ja kengät

kävellä kyykky- ja karhunkävelyä

auttaa äitiä monenlaisissa askareissa (tiskikoneen tyhjennys, leipominen, pesukoneen täyttö yms.)

syödä ja juoda itse (ei tosin aina ilman sotkua)

tanssia todella hienosti ja leikkiä "piirileikkejä"

laulaa monia lauluja kuten Peppi Pitkätossun, Kanoottilaulun, Intiaanilaulun jne.

kertoa juttua menneistä ja tulevista tapahtumista (siis vastata esim. kysymyksiin mitä teimme tänään/eilen/viikonloppuna ja mitä teemme huomenna/ensi viikolla jne.)

puhua sujuvasti ja selkeästi monen sanan lauseita (muutenkin kielellinen kehitys on ollut huimaa,siitä oma blogimerkintä myöhemmin)

2-vuotissynttärit!

2007-06-28T15:31:00.000+03:00

Helmin synttäreitä juhlittiin jo 9.6. isin työmatkan takia. Juhlat pidettiin läheisessä leikkipuisto Viikkarissa, jossa lapsivierailla oli tilaa juosta ja aikuisilla tilaa istua=).

Kemut onnistuivat hyvin, vaikka osa vieraista ei päässytkään paikalle. Helmin omasta toivomuksesta äiti leipoi "lehmä-kakun" ja mustikka-valkosuklaamuffisseja, jotka onnistuivat yllättävän hyvin. Muutakin tarjottavaa oli, kuten kuvista näkyy. Helmi oli juhlahumusta aluksi hieman hämillään ja ei meinannut aluksi uskoa, että kaikki lahjapaketit olivat hänelle itselleen. Kyllä niitä sitten avattiin useamman lapsen voimalla (ja innolla!) ja yllättävän hyvin niillä leikittiinkin sopuisasti.

Helmi sai ihania lahjoja sekä synttärivierailta että muilta ennen ja jälkeen synttäripäivän. Hän (ja vanhemmat) haluaakin kiittää kaikkia häntä muistaneita isolla märällä pusulla ja halauksilla!

Muutaman kerran juhlien jälkeen Helmi on aamuisin kysellyt "onko nyt Hemmin synttäri?" tai laulanut "paljon onnea vaan" varsinkin herkkua saadessaan...Eli taisivat olla onnistuneet juhlat!

Äitiäkin muistettiin

2007-06-28T15:23:00.000+03:00

Koska joku blogin lukija kyseli, että vietettiinkö teillä lainkaan äitienpäivää, niin laitan tähän kuvan ja pari sanaa ks.juhlapäivästä. (vaatimattomasti puolitoista kuukautta myöhässä!). Helmi oli tehnyt hoidossa hienon kortin ja leiponut keksejä (ihan omin kätösin, näkyi kädenjälki keksissä). Ne ja isin avustuksella ostetun U2-levyn ja muistikortin sai sänkyyn juhla-aamuna. Lisäksi onnittelujen jälkeen oli tarjolla juhlava aamiainen, jolla Helmikin lusikoi leivosta innolla. Neiti myös osasi laulaa äitille "Paljon onnea vaan"-laulua. Niin söpöä ja liikuttavaa, on minulla melkoisen ihana tytär!

Kesälomatunnelmissa

2007-06-11T23:03:00.000+03:00

Olemme päässeet nauttimaan mahtavista kesäkeleistä ekan "lomaviikon" aikana (tosin Juho-isi on edelleen töissä heinäkuuhun asti). Helmi ja äiskä ovatkin käyneet leikkipuiston lisäksi retkellä Seurasaaressa ja Mustasaaressa ja uimaankin on jo päästy...

Helmin kesäloma alkoi jo!

2007-06-11T22:52:00.000+03:00

Helmin hoitopaikka Sinisiipi on kiinni koko kesän, joten Helmi saa nauttia kotihoidosta kesäkuun alusta elokuun puoliväliin saakka.

Kevätjuhlia vietettiin 31.5., mutta niissä Helmi tyytyi lähinnä katselemaan menoa äidin ja isin sylistä, vaikka olikin kotona jo lauleskellut monet kerrat Intiaani- ja Kanoottilaulua. (niin paljon itse asiassa, että laulujen sanat piti etsiä netistä, kun emme muistaneet niitä kokonaan). Eli inkkari-meininkiä oli juhlissa, tosin oli siellä myös perinteissä kevätaiheisiakin lauluja ja lopuksi kakkua&mehua kaikille. Kivat juhlat, Helmistä kivointa oli varmaankin se, että sai pitää juhlavaatteita päällä ja pääsi äidin kanssa juhlien jälkeen kotiin...

Lomakertomus (osa 2)

2007-06-11T22:13:00.000+03:00

Helmin lomapuuhat

- isolla hiekkalaatikolla (uimarannalla) leikkiminen

- meressä kahlaaminen ja aaltoja päin juokseminen

- jätskin syönti aurinkotuolissa makaillen ("helmin oma makailu" , sanoi neiti itse)

- retkeily lähikohteisiin bussilla, "possu-junalla", kävellen ja rattailla

- pitkien päiväunien nukkuminen

- puuha-pete pallolla pelaaminen

- uiminen uima-altaassa (niin kauan kuin vanhemmat antoivat, hampaat kalisten piti tytteli aina nostaa pois, kun ei malttanut "lopettaa" uimista ajoissa)

- läheisessä leikkipuistossa ja ravintoloiden leikkipaikoissa leikkiminen

- maisemien ihalilu ja vanhempien ilostuttaminen hyvillä jutuilla =)

Lomaromanssi...

- Helmi ihastui samassa hotellissa majailleeseen 3-vuotiaaseen Aapeliin, tunne tosin ei aivan täysin ollut molemminpuolinen, mutta kyllä Aapelinkin mielestä "Helmi on ihan kiva". Romanssi kehittyi pikkuhiljaa, ensin tavattiin altaalla, sitten käytiin yhdessä syömässä ja lopulta hengattiin yhdessä lentokentällä (kävelivät jopa käsi kädessä ympäri odotusaulaa). Helmi olisi halunnut olla aina samassa paikassa Aapelin kanssa ja kyseli pikkuherraa monesti loman jälkeenkin. Yhteistietoja vaihdettiin ja nähtäväksi jää johtaako tämä myöhempiin tapaamisiin=),

Paluumatka

Vikan päivän aamu oli mahtava ja oli kurjaa jättää Kreeta taakse. Lisäksi lentokentälle piti lähteä älyttömän aikaisin (seitsemän jälkeen aamulla, vaikka kone lähti 10.45). Lentokentällä odottelu sujui kuitenkin tosi hyvin, koska Helmi seurasi todella kiinnostuneena kentältä lähteviä koneita (nenä kiinni lasissa yhdessä Aapelin kanssa). Koneeseen mennessä Helmi halusi jäädä koneen ulkopuolelle (portaiden yläpäähän) ihmettelemään kentän menoa ja välillä neiti myös sanoi sisään tuleville ihmisille "tervetuloa" (lentoemäntiä matkien).

Mukava yllätys oli myös se, että kiva stuertti järjesti Helmille oman paikan, eli Helmi istui meidän välissä. Se oli kyllä ihan luksusta meille vanhemmille, sillä Hlemi nukkui nousun jälkeen n.1,5h ja sillä aikaa me saimme syödä rauhassa ja äiskä kerkes kattoa vähän Hugh Grant-komediaakin...Loppumatka sujui ihan ok myös, koska Helmi ravasi käytävällä, kävi moikkaamassa Aapelia (ja istui jonkin aikaa siellä leikkimässäkin). Kone oli hieman myöhässä ja kentällä meitä odotti ikävä "räntäsade" ja laukkuja saimme odottaa pitkään, joten kovin "juhlava" kotiinpaluu ei ollut. Mutta joka tapauksessa ainakin pikkuneitimme selkeästi nautti kotiinpääsystä, vaikka ikävöikin selvästi Aapelia...

Lomakertomus (osa 1)

2007-05-31T14:44:00.001+03:00

Alkusanat

Lomalla oli ihanaa, mutta lomanjälkeinen arki oli ankeaa: palatessa odottivat räntäsateet ja koko seuraavan viikon simpukat olivat mahataudissa ja Helmi sitä seuraavan viikon flunssassa. Joten sairastelusta johtuen myös blogin päivitys on myöhästynyt. Lomalla tietysti aina sattuu ja tapahtuu, meidän pahin tapahtuma oli, että hukkasimme kameralaukun ja muistikortin, jolla oli lähestulkoon kaikki lomakuvamme.

Joten kuvia on nyt sitten vain kahdelta vikalta päivältä, joista toinen oli sateinen, eli melko huono kuvasaalis viikon aurinkolomalta. Mutta älkää antako sen häiritä, mukavia kuvia jäi silti ja muut muistot tietysti säilyvät mielissämme. Ja kaiken kaikkiaan: ne olivat kuitenkin vain valokuvia...Koska ihastuimme Kreetaan kovasti, niin olemmekin vitsailleet, että kuvat saa helposti takaisin lähtemällä syksyllä uudestaan samaan paikkaan! Olimme kuitenkin ajatelleet, että kuvat kertovat enemmän kuin tarinat, mutta nyt saatte matkakuvauksen sanallisesti muutamien kuvien kera.

Menomatka

Aikainen aamulähtö meni hyvin, vaikka Helmi piti herättää kesken yöunien. Aamupala syötiin lähtöportilla, joka oli sopivasti lasten leikkipaikan vieressä. Helmi leikki siinä viimeiseen minuuttiin, vaikka olisimme lapsiperheenä päässeet ekana koneeseen. Mutta tämä osoittautui hyväksi valinnaksi, sillä Helmi jaksoi sitten paremmin istua nousun ajan äitin sylissä eikä mankunut koneen käytävälle juoksemaan. Helmi oli lentokoneesta aivan innoissaan, mutta olisi kyllä halunnut useaan otteeseen mennä ulos kesken lentomatkan. Lento sujui yllättävän hyvin, vaikka neiti ei saanutkaan omaa paikkaa.

Eväät tosin eivät kovin hyvin maistuneet, eikä unikaan tullut kuin laskun aikana, jolloin pikkuneiti nukahti äidin syliin ja nukkui noin 25 min. Kreetan lentokentällä vastaan tulvahti uskomaton kosteus ja lämmin ilma ja oma pitkähihainen tuntui olevan varsinkin bussissa vähän liikaa. Helmi oli uusista maisemista innoissaan, varsinkin kun sai istua bussissa omalla paikalla ja katsella hienoja maisemia ikkunasta. Meitä simpukoita ilahduttivat erityisesti mahtavat, välillä jopa lumihuippuiset vuoret ja joka puolella näkyvä vehreys appelsiini- ja sitruunapuineen. Perillä hotellilla olimme noin puolen päivän aikaan, joten kokonaisuudessaan menomatkamme kesti n.7,5 tuntia (kotiovelta hotelli Geraniotikseen)

Majoitus

Huoneistohotellimme oli mukava ja kuvausten mukainen. Olimme tämän kaudet ekat vieraat, minkä kyllä huomasi huoneistossa: oli kuin mökillä talven jälkeen eli kosteaa ja kylmää. Mutta onneksi sää oli lämmin, lähes koko ajan yli 20 astetta (paitsi öisin noin 15) ja meillä oli lämmitys niin kyllähän se meidänkin majoitustilamme lämpimäksi saatiin... Tilaa oli mukavasti ja Helmillä oli matkasänky valmiiksi pedattuna. Parvekkeelta oli kiva näkymä uima-altaalle ja merelle. Hotellissamme oli mukavan rauhallista, ekan viikonlopun meitä oli vain 5 suomalaisporukkaa ja sitten myöhemmin tuli muutama ruotsalaisperhe.

Eli saimme olla omassa rauhassa, oli mahdollista esim. käydä uima-altaalla aivan yksinään. Eikä hotellin viereisessä leikkipuistossakaan ruuhkaa ollut. Toisaalta koska turistisesonki ei ollut vielä kunnolla alkanut, niin moni asia oli vähän vielä talviteloilla, mistä tosin ei nyt mitään suurta haittaa ollut.

Ruoka ja juoma
Kreetalainen ruoka oli ihanan hyvää, edullista ja annokset lähestulkoon aina reiluja. Lisäksi palvelu ravintoloissa oli ystävällistä ja yleensä suht nopeaakin. Kertaakaan kukaan ei yrittänyt vedättää meitä, emme törmänneet ylisuuriin kattausmaksuihin tai saaneet huonoa ruokaa. Ravintolavalintoihimme vaikutti suuresti Elinan ja Helmin kasvisruokavalio ja Helmin allergiat, toissijaisesti mukava sijainti ja esim. leikkipaikka (joka tosin oli houkutuksena todella monessa).
Söimme pääasiassa Plataniaksessa, kerran Plataniaksen yläkylässä (mahtavat maisemat auringonlaskun aikaan) ja pari kertaa Hanian kaupungissa.

Lisäksi laitoimme itse ruokaa. Tosin paikalliset marketit olivat kyllä melkoinen pettymys, tuoreita kasviksia oli huonosti tarjolla ja monet hinnat olivat jopa yli Suomen hintojen. Hyviä oliiviöljyjä, leivonnaisia ja leipää löytyi kuitenkin huomattavasti halvemmalla kuin kotomaassa.
Aamiaisen söimme aina "kotosalla": puuroa (elovena-pusseista), presso-kahvia, hyvää leipää, juustoa, hunajaa, maustamatonta jugurttia, hedelmämehua...
Melkoinen luksus-aamiainen verrattuna kotona syötäviin arkiaamiaisiin!

Ravintolaruuista lähes kaikki maistamamme oli hyvää, mutta muutama mainittakoon: kreetalainen ja kreikkalainen salaatti, kesäkurpitsapyörykät, "pyörtynyt imaami" (munakoiso-tomaatti-juustopaistos), täytetyt paprikat ja tomaatit, juusto- ja pinaattipiiraat. Juho maisteli myös "lihaisia herkkuja", mutta ne jääköön eettisista syistä mainostamatta=).
Helmi (ja kaikki muutkin lapset) otettiin ravintoloissa todella ihanasti vastaan, Helmin mielestä tarjoilijat tunkivat liiankin lähelle poskia ja päätä taputtelemaan. Syöttötuoli tai vastaava löytyi joka paikasta, samoin lasten annoksen sai melkein mistä ruuasta vaan ja muutaman kerran Helmille valmistettiin ihan oma annos, kun ei meinannut listalta löytyä mitään kasvisherkkua ilman tomaattia.

Juomista sen verran, että Helmi joi superpaljon pillimehuja, äiti ja isi maistelivat joskus maltillisesti paikallisia "huh-huh-juomia "(Helmin nimitys alkoholijuomille, lähinnä maistelimme muutaman kerran viiniä, olutta ja joskus ouzoa aterian päätteeksi).
Kokeilimme myös kreikkalaista kahvia (melkoisen tiukkaa kamaa) sekä "paikallista" frappea, eli jääkahvia, joka tehdään pikakahvista ja ei ole mitenkään erityisen hyvää, vaikka kaikki sitä juovatkin (siis myös paikalliset).

Hauskinta oli kuitenkin etsiä tavallista maitoa, koska yleensä myynnissä oli vain "kestomaitoa", eikä sen maku ollut ihan lähellä suomalaista. Muutaman kerran löytyi "tuoremaitoa" ja sitä nauttittiin antaumuksella, neitikin maisteli ja pyysi lisää. Syykin selvisi, rasvaprosentti oli 2,5!

Helmeilevän ihanaa...

2007-05-07T13:31:00.000+03:00

Helmin nimipäivän kunniaksi muutama hauska sutkautus neidin suusta:

Helmi herää päiväuniltä ja näkee imurin.
"Imuri paakissa (parkissa). Imuri on ihan kiva. Ihana, punainen imuri. Voi silittää..."

Helmi huomaa jalkalistan vieressä olevan pienen reiän (varmaan puhelinjohdon reikä seinässä). "Ihan kiva kolo. Äiti, onko kiva? Isi voi ottaa kolon syliin..."

Telkkarissa näytetään lähikuvaa mehiläisestä. Helmi kommentoi heti: "Ihan kiva pölliäinen (pörriäinen), voi silittää..."

Helmi saa kokeilla viimekesäistä mekkoa ja toteaa helmoja heilutellen, "Ihana mekko, onko kaunis?"

Kuten näistä kommenteista voitte päätellä on neidillämme alkanut ensimmäinen "kiva, kaunis ja ihana"-kaunis, myös hellyydenosoituksia ja "hoiva-viettiä" on Helmin käytöksessä entistä enemmän. Myös äänenpaino on selkeästi "tyttömäinen", etenkin sanassa ihana, jota venytetään oikein paljon...ihanaaaaaaaaaaa....=)

Kiitos kaikille nimpparisankaria muistaneille!

P.S. Lomareissun blogimerkintä tulee piakkoin...(hyvää kannattaa odottaa)

Lenkonetillä Keetalle! (huomenna...)

2007-04-25T13:16:00.000+03:00

Helmi ja simpukat odottavat innolla lomamatkaa, joka alkaa huomisaamuna varhain.
Onneksi Helmi on jo parantumaan päin, vaikka nenä vuotaakin edelleen ja yskäkin vaivaa ajoittain. Yöunet ovat kuitenkin pitkiä, jopa 9h putkeen, joten tervehtymisen puolella ollaan. Vähän tietysti jännittää lentäminen flunssaisen lapsen kanssa, mutta lääkärisetä sanoi, ettei näe syytä sen kieltämiseenkään. Eli toivotaan, ettei pikkuisen korviin satu yms.

Helmi odottaa matkaa vähintäänkin yhtä innolla kuin vanhempansa, hän on osallistunut innokkaasti pakkaamiseen (yrittäen pakata mukaan myös kaiken maailman "rojuja", joita sitten on vaivihkaa otettu matkalaukuista pois).
Lisäksi Helmi on jo useamman päivän selostanut innoissaan, että:
"Lenkonetillä Keetalle...Mennään yhdessä, isi, äiti ja Hemmi...Lenkonetillä mennään kookeella, viuh, viuh, lentää tuolla noin (osoittaen taivaalle)."

P.S. Jos joku haluaa katsella miltä lomakohteessamme näyttää, niin netistä löytyy mm. nämä sivustot:

Yleistä Länsi-Kreetalta: www.west-crete.com

Platanias-kylän sivut: www.platanias-village.gr

Hotellimme sivut: www.geraniotisbeach.com

Etitään Matti...ja Baaba-Paavo!

2007-04-25T12:58:00.000+03:00

Helmi osallistui viime viikolla innokkaasti ministerivalintakeskusteluun. Tai no lähinnä Keskustan ministerit kiinnostivat neitiä (niin kuin montaa muutakin=)): nähtyään Keskustan ministerit Helsingin sanomissa, hän opetteli heti kaikkien nimet ulkoa. Erityisiksi suosikeiksi nousivat Matti (Matti Vanhanen), Mali (Mari Kiviniemi) ja Baaba-Paavo (Paavo Väyrynen). Näiden kuvia piti sitten useampaan otteeseen katsella ja etsiä muistakin lehdistä. Riemastus oli myös suuri, kun Matti näkyi telkkarissa useampaan otteeseen.

Lisäksi Helmi on sanoa muutaman tärkeän lauseen:

Matti on pääministeli, Tarja on presinenttitäti ja Paavo on baabababa...Viimeisin assosiaatio johtuu Barbababa-kirjoista, joissa yhden hahmon nimi on Barba-Paavo ja ilmeisesti Helmin mielestä Paavo Väyrysen hahmossa on jotain yhtenäisyyttä siihen;).

Kipeänä (taas)

2007-04-21T21:00:00.000+03:00

Helmi on jälleen, ikävä kyllä, kipeänä. Sairastelu alkoi ti-ke välisenä yönä flunssana ja viime yönä Helmi sai voimakkaita yskäkohtauksia ja kärsi jopa hengenahdistuksesta. Soitimme yöllä terveyspalvelujen neuvontanumeroon, josta sanottiin, ettei tarvitse lähteä päivystykseen, jos yskäkohtaus ei kestä yli 15 min tai eikä huulet ala sinertämään. Vähän silti epäilytti, niin kamalan kuuloista Helmin yskiminen oli, mutta päätimme kuitenkin jäädä yöksi kotiin ja lähteä vasta aamulla lääkäriin. Varasimmekin ajan jo yöllä netin kautta (kyllä toi nettiajanvaraus on tosi kätevä=)).

Aamulla oli kyllä aika kurja olo koko perheellä, kun koko yö oli heräilty tunnin parin välein yskimiseen. Onneksi meillä oli kotona Ventoline-nimistä (astma)lääkettä, joka paransi Helmin oloa edes vähän. Aamulla Helmi oli selkeästi väsyneempi kuin normaalisti, mutta yllättäen silti oma iloinen itsensä. Kävimme lääkärissä, jossa lääkärisetä totesi, että Helmillä on kurkunpääntulehdus. Ei onneksi löytynyt muuta "vikaa", kuten korvatulehdusta yms.

Ikävä kyllä kurkunpääntulehdukseen ei ole oikein muuta hoitoa kuin lepäily, höyryhengitys ja jo mainittu Ventoline. Eli luvassa voi olla vielä useita yskäisiä öitä ja harmittavaa kyllä ei voi myöskään tietää paraneeko neiti ennen matkan alkua=(. Lääkäri sanoi, ettei tämä tauti sinällään estä lentämistä, joten ei käskenyt perua matkaa vaan jopa uskoi, että "lämpimät kelit" parantavat viimeistään pikkupotilaan.

Pyöräilykausi avattu!

2007-04-18T22:22:00.000+03:00

Elina-äitiin iski pyöräilykuume, joten marssimme pyöräkaupoille. Helmi osallistui hommaan asiantuntevasti: neiti potki pyörien renkaita, silitteli satuloita ja kommentoi "ostetaan hyvä pyörä, punainen pyörä on hyvä...". Helmi oli aivan innoissaan pyöristä ja lopulta pääsi myös itse testaamaan pikkulasten pyöriä. Polkeminen ei ihan vielä onnistu, mutta yritys on kova. Joten ehkäpä Helmi voisi saada 2-vuotislahjaksi ekan polkupyöränsä...

Elina-äiti päätyi ostamaan Elinan. Siis, luitte aivan oikein, Tunturilla on pyörämalli nimeltä Elina. Vastaava miesten pyörä on nimeltään Akseli=). Pyörä on ns.mummomallia, mutta juuri sellainen kuin oli toiveissakin. Vakaa, 3-vaihteinen, leveärenkainen peruspyörä etukorilla ja leveällä ritsillä varustettuna. "Lisävarusteeksi" ostimme turvaistuimen Helmille, jotta koko perhe pääsee pyöräretkille (tosin isillä ei ole vielä pyörää). Helmi sai myös valita itselleen pyöräilykypärän ja siitä tulikin niin mieleinen, että sitä on vaikea saada otettua neidin päästä pyörälenkin jälkeen ja sitä olisi kiva pitää sisälläkin...

Ensimmäinen pyörälenkki sujui aivan mahtavasti, Helmi istui tosi hienosti istuimessa: piti kädet ja jalat omilla paikoillaan eikä heilunut mihinkään suuntaan. Lisäksi Helmi huuteli välillä innostuneita välihuutoja, kuten "Hemmi polkee", "Äiti pyöräilee" "Lujaa!". Lisäksi "reviirimme" laajenee pyörän avulla aivan valtavasti; pääsemme hetkessä ympäri Viikkiä ja vähän kauempanakin olevat kohteet "tulevat" lähemmäksi...

Kyselykausi

2007-04-18T21:50:00.000+03:00

Helmillä on selkeästi ollut viime viikkoina meneillään ensimmäinen kyselykausi. Kaikki uudet asiat kiinnostavat kovasti, mutta myös tutuista jutuista neiti haluaa kysellä ominaisuuksiin tai "omistussuhteeseen" liittyviä asioita. Käytetyimmät kysymykset ovat:

Mikä se on?
Onko ...? (traktori, sininen, iso, Helmin jne.)
Minkävärinen se on? (osaa ihan oikeasti sanoa noin vaikean sanan!)

"Kyselykausi" on helpottanut myös keskustelua Helmin kanssa, sillä tyttömme on oppinut kuvailemaan asioita/esineitä paremmin kuin aiemmin. Välillä neiti pääsee todella yllättämään, kuten seuraavat keskustelunpätkät osoittavat:

Helmi: "Äiti, haappu, haappu. Anna haappu."
äiti: Mikä haappu? Mikä se on?
Helmi: Se on soitin.
äiti: Ai, tarkoitat siis huuliharppua...Hienosti tiesit, mikä se on! (mistäköhän neitimme sen edes tiesi...)

Helmi: Mikä se on? (osoittaen vesilasissaan olevia leivänmuruja)
äiti: sun leivästä on tainnut tippua lasiin muruja, ei ne haittaa mitään...
Helmi: Äiti, murut on uimassa! (riemastuneena)

Pääsiäsreissun tunnelmia (kuvakollaasi)

2007-04-10T20:52:00.000+03:00

Pääsiäisreissumme oli onnistunut, vaikka ilmat eivät olleetkaan kovin keväiset. Helmi tosin oli tästä riemuissaan, koska pääsi jopa pulkan kyytiin jälleen! Reissun aikana Juho-isi täytti pyöreitä vuosia, joten synttärijuhliakin vietettiin muutamana päivänä=). Tässä kuvia reissulta, koska ne kertovat sanoja enemmän...Kiitos kaikille "osallisille"!

Mukavaa pääsiäistä kaikille!

2007-04-05T10:10:00.000+03:00

Helmi vanhempineen toivottaa kaikille blogin lukijoille oikein hauskaa, rentouttavaa ja aurinkoista pääsiäisen aikaa!

P.S. Helmin pääsiäispuuhiin on tähän mennessä kuulunut:

-ensimmäisen virpomisoksan teko hoidossa

- pääsiäiskirkossa käyminen hoitoryhmän kanssa

- ohran kylväminen (rairuohon sijasta) äidin avustamana

Ainahan se on mielessä...Loma.

2007-04-05T09:34:00.000+03:00

Blogin päivitys on jälleen vähän jäänyt, mutta yritämme saada aikaiseksi muutamia merkintöjä tässä lähiaikoina.

Kuten blogin otsikko viittaa, niin olemme tosiaankin varanneet (ja myös maksaneet!) lomamatkan Kreetalle. Tarkemmin ottaen Hanian lähelle Plataniakseen. Lähtö on 26.4. klo 6.10 ja takaisin palaamme 3.5. Eli kokeilemme vapun viettoa tällä kertaa kreikkalaisessa ympäristössä (me vanhemmathan olemme useasti viettäneet vapun Tartossa...). Emme odota mitään superrantakelejä, mutta todennäköisesti sää on kuitenkin Suomen vappua lämpimämpi. Keskilämpötila on noin 20-24 astettta ja merivesi noin 18. Eli sellainen normaali suomalainen kesäilma...

Helmi on osallistunut matkajärjestelyihin ihan antaumuksella, kuten oheisesta kuvasta voi nähdä, matkaesitteet tuli luettua ja plarattua moneen kertaan ja maininta lentokoneeseen pääsystä on aiheuttanut riemastusta.

"Hemmi lentää lenkokoneella, kookeella!"

Ihan ensimmäinen lentomatka tämä ei ole, sillä olimme Helmin kanssa Madridissa viime vuoden maaliskuussa. Helmi oli silloin noin 9kk, joten eipä neiti sitä matkaa muista. Eli tämänkertainen matka ja erityisesti lentäminen tuntuu Helmistä varmasti jännältä ja uudelta kokemukselta. Samoin kuin vanhemmistakin, jotka jännäävät erityisesti sitä, miten vilkas touhottajamme jaksaa 4 tunnin lennon, varsinkin kun välissä pitäisi istua isin tai äidin sylissäkin. Olisikin hyvä, jos koneessa olisi sen verran tilaa, että Helmi saisi oman paikan (lomalennoilla aikamoista toiveajattelua...).

Muutamia hankintojakin on matkaa varten tehty, hellehattu ja muutama t-paita löytyi alennusmyynnistä ja äitikin löysi kivan pellavamekon. Sen lisäksi pitäisi ostaa ainakin uimatossut ja uikkarit Helmille. Ja tietty aurinkorasvaa, matkalääkkeet jne. Helmi tosin sai matkaa varten jo rokotteenkin viime viikolla, kun Tarja-terkkari pisti neitiin Havrix-piikin. Urheasti Helmi kesti sen, eikä itku kestänyt edes minuuttia. Samalla pikkuvilperimme myös punnittiin ja mitattiin, joten tässä uudet mahtavat mitat:
89,5 cm ja 13,5kg !

Eli jos lähitulevaisuudessa ostatte Helmille vaatteita, niin koon pitää ehdottamasti olla 92cm, mieluummin jopa 98cm. Lisäksi pikkuneidin jalatkin ovat kasvaneet hurjasti ja nykyään käytetään 25-26 kokoisia kenkiä.

Kotiäitiydestä (OT)

2007-03-16T09:07:00.000+02:00

Aluksi varoitus: tämä kirjoitus sisältää lähinnä Elina-äidin ajatuksia, eikä niinkään Helmin kuulumisia, joten vain Helmin "jutuista" kiinnostuneet voinevat sivuuttaa tämän kirjoituksen...(suluissa olevaa termiä käytetään yleisesti s-postilistoilla kertomaan, että "ohi aiheen menee"=)).

Kun olen saanut nyt kokemusta sekä kotiäitiydestä että opiskelija-äiti-yhdistelmästä, niin heräsi suunnaton halu kirjoittaa muutama sana kotiäitiydestä. On pitänyt kirjoittaa tästä aiheesta jo aikaisemmin, mutta eilinen puistokäynti jotenkin taas avasi silmiäni.

Ennen äidiksi tuloa ajattelin, että kotiäiti on äiti, joka hoitaa lapsia kotona (ja on halunnut tehdä näin aivan omasta tahdostaan). Piste.

Mutta lapsen myötä olen tajunnut, että eihän ihan noin mene, kotiäitejä voi nimittäin luokitella moneen eri ryhmään. Esittelen tässä joitakin (esimerkit kärjistettyjä ja itse-keksittyjä!):

Pullantuoksuiset organisaattorit

- äidit, joille sekä äitiys ja kotonaolo on selkeästi luonnollista ja ihanaa. Tämän tyypin muodostumista auttaa toki myös "kiltit" hyvin nukkuvat lapset, vaikka myös univelkaa keränneet voivat kuulua tähän ryhmään. Nämä äidit haluavat todella olla kotona, eivät ole huolestuneita 8 vuotta jäissä olleista opinnoistaan tai mahdollisesta työllistymisestään nuorimmaisenkin kasvaessa teini-ikään.

Heitä tapaa niin leikkipuistoissa kuin muskareissakin ja useimmiten ei voi kuin ihailla heidän organisointikykyään lapsikatraan kanssa. He myös ovat selkeästi innoissaan lastensa kanssa puuhailusta ja kertovat hiekkakakun teon lomasta kuulumisia viimekertaiselta lomareissulta.
On varmaan sanomattakin selvää, että näille äideille lasten kotihoito kouluikään saakka on lähes itsestäänselvyys, vaikka usein tähän ratkaisuun onkin päädytty vähitellen ja ikään kuin "vahingossa", kun "pikkunelonen" on ilmoittanut tulostaan...

Tavallisen iloiset

- äidit, joille äitiys on luonnollista ja kotonaolokin mukavaa, ainakin silloin kuin lapsi on pieni. Hoidon aloitus jossain vaiheessa on kuitenkin mielessä, vaikka ajankohta saattaakin matkan varrella muuttua. Nämä äidit osaavat kuitenkin iloita kotonaolostaan ja nauttia lapsensa seurasta, vaikka välillä kaipaavatkin jo työpaikalleen. Toki huonojakin päiviä mahtuu mukaan ja huonosti nukuttujen öiden jälkeen saattaa puistoon ilmestyä "ei-niin-iloinen-kotiäiti". Jos tällä tyypillä on osallistuva (lue:tiskaava,pyykkipesevä jne.)mies, saattaa kombinaatio olla hyvin toimiva. Nämä äidit osallistuvat toki lastensa leikkeihin puistossa, mutta intoutuvat välillä myös juttelemaan toisten äitien kanssa niin, että lapsi pääsee juomaan kuravettä lammikosta...

Kyllästyneet

- äidit, joille ehkä äitiys on ollut haaveissa ja toivottua, mutta todellisuus ei ole kuitenkaan vastannut odotuksia(näin voi olla kahdella ensimmäiselläkin, mutta he ovat hyväksyneet asian paremmin). Aluksi elo vauvan kanssa on ollut ihanaa, kotonaolokin on maistunut, mutta kuherruskuukauden (lue: tavallisimmin ekan vuoden) jälkeen onkin alkanut kotonaolo tympiä. Koska kuitenkin takaraivossa jyskyttää ajatus siitä, että "alle 3-vuotiaan on parasta olla kotihoidossa", niin kotonaolo jatkuu.

Se, millaisena se jatkuu, riippuu paljon ympäröivästä tilanteesta (onko tuttuja samassa tilanteessa, millainen miehen työ yms.), mutta usein leikkipuistoissa näkee näitä kyllästyneitä versioita.
Lapsi/lapset tuodaan puistoon, mutta samanaikaisesti puhutaan kännykkään tai puhutaan pelkästään muiden äitien kanssa. Lapsi touhuaa omiaan ja osaa hyödyntää äitinsä "poissaolevuutta" keksimällä kaikenlaisia metkuja/vaaranpaikkoja, joista seurauksena on monesti itku ja äidin toruminen tyyliin "mä en kyllä tule sun kanssa enää tänne puistoon, kun tää on aina tälläistä...".
Tämä onkin lähes ainoa hetki, kun äiti puhuu lapselleen tai on kiinnostunut tämän tekemisistä.

Muille äideille kyllästyneet valittavat lähes kaikesta ja keskustelu on lähes aina täynnä kielteisyyttä:
" Villen synttärit on viikonloppuna..."
"Ai, kun hauskaa, tuleeko paljon vieraita?"
"Ei se mitään hauskaa ole, kun Villen allergioiden takia joutuu taas miettimään mitä voi leipoa ja riehunnaksihan se menokin kuitenkin yltyy...". (ihan oikea keskustelunpätkä minun ja toisen äidin välillä leikkipuistossa)

Erilaisia tyyppejä olen keksinyt lisääkin (epävarmat, hosujat, urakeskeiset...), mutta en halua kirjoittaa nyt tämän negatiivisemmin (tulee itsellekin paha mieli ja alkaa kiukuttaa).

Mihin sitten pyrin ylläolevalla luokituksella? Siihen, että kotiäitejä ei voi mahduttaa vain yhteen lokeroon, vaan niitä tarvitaan monenkokoisia ja muotoisia (siis lokeroita=)). Lisäksi olen huomannut, että "kyllästyjiä" on yllättävän paljon kotiäitien joukossa. Aluksi ajattelin, että näillä äideillä on "taas huono päivä", kunnes tajusin, että useimmille ks.käytös on pysyvä olotila. En toki halua sanoa, että näiden äitien lasten olisi välttämättä parempi olla hoidossa, mutta ainakin asenneongelma on suuri. Onko todella lapsen edun mukaista, että äiti julkisilla paikoilla päivästä toiseen vain "kuuluttaa kurjuuttaan" ja komentaa lastaan? Vaikka "kyllästyjien" ilo vanhemmuudesta on kaikonnut jo aikaa sitten, niin silti he haluavat "uhrautua" ja jatkaa kotona-oloa. Tekisi kyllä mieli kysyä, miksi?

Tietenkin kyllästymisen hetkiä mahtuu jokaiseen "kotonaolokauteen" lähes jokaisella äidillä, mutta mielestäni on huolestuttavaa, jos olotila jää pysyväksi. Eräs tuntemani "pullantuoksuinen organisaattori" totesikin kerran hienosti, että:
"Jokaisen perheen pitää tehdä omat ratkaisunsa, siis omia tarpeita mahdollisimman hyvin vastaavat. Se, mikä sopii meille, ei välttämättä sovi teille. Voi olla, että lapselle kotihoito olisi paras ratkaisu, mutta silloin sen tulee olla sitä myös äidille. Lapsiperheessä on tehtävä väkisinkin kompromissejä, jos kaikki osapuolet halutaan pitää edes jollain tavoin tyytyväisinä...".

*P.S. Koti-isät ovatkin sitten aivan oma lukunsa ja saanevat joskus tulevaisuudessa oman kirjoituksensa.

Sairastelua ja taiteilua

2007-03-14T20:35:00.000+02:00

Ilmeisesti hoidon aloituksesta ja ylipäätään meneillään olleesta flunssakaudesta johtuen on meidänkin perhe saanut kyllikseen kaikenlaisista pöpöistä. Koska kuitenkin on tylsää kirjoittaa parhaillaankin flunssaisena sairaskertomuksia, niin päätin kertoa esimerkin siitä, mitä kivaa

olemme puuhanneet pikku veijarimme kanssa toipilasaikoina.Olemme ryhtyneet maalaamaan. Erityisesti sormivärit ovat nyt in, ilmeisestikin hoitopaikan esimerkista johtuen, mutta myös vesivärit kelpaavat.

Helmistä on kehittynyt oikea pikku taiteilija, sillä niin antaumuksella tyttömme keskittyy maalaamiseen, värien sommitteluun ja maalausaiheisiin. Koska sairastelujen takia sisälläolo-päiviä on tullut aika lailla, niin kotimme seinät alkavatkin pikkuhiljaa täyttyä hienoista taideteoksista. Tilaustöitä voinemme ottaa myös vastaan, sillä Helmi P on selkeästi aika tuottoisa taiteilija.>

Hemmi suuttuu...

2007-03-09T14:56:00.000+02:00

Vaikka neitimme on noin pääpiirteittäin hyväkäytöksinen ja "kiltti" (lainausmerkit siksi, että lapset tuskin ovat ainakaan tämänikäisinä tahallisesti "pahoja"), niin toki Helmia joutuu myös komentamaan päivittäin.

Kiellettyihin asioihin kuuluvat esimerkiksi värikynien syöminen, ikkunaan tai muualle piirtely, märkien pyykkien repiminen narulta ja levittely ympäri lattiaa, lumen/hiekan/roskien syöminen. Etenkin tästä viimeisestä on tullut oikein hauska leikki Helmin mielestä, kunhan äidin/isin silmä välttää, niin heti on neidillä lunta tai hiekkaa suussa, usein vielä ihan lapiokaupalla.

Ja kun häntä tästä torutaan, niin vastaukseksi saa iloisen "nam, nam"-huudahduksen ja joskus sanonnan "Hemmi suuttuu". Viime päivien aikana ilmestyneet valtavat vesilammikot ovat myös innostaneet Helmin maistelemaan kuravettä: neiti heittäytyy pitkälleen vesilammikkoon ja alkaa juoda vettä aivan innolla...Joten vaikka aprillipäivään on vielä aikaa, niin meidän tytteli on aloittanut jo kuraveden juomisen...

Välillä kiellot tehoavat, välillä eivät, useimmiten Helmi uskoo jossain vaiheessa, eikä meillä ole ainakaan vielä jouduttu turvautumaan "jäähyyn". Helmi on kuitenkin keksinyt tavan, jolla suuttunut äiti/isä saadaan nopeasti lepytettyä: kun komennus alkaa, niin pikkuneidin suusta kuuluu ennen pitkää jo edellä mainittu lause "Hemmi suuttuu" ja tätä vahvistetaan myös murinalla. Aika usein onkin vaikea pitää pokkaa, kun Helmi hokee tuota ja murisee kovaa...Se miksi tyttelimme on kääntänyt asian nurinniskoin on arvoitus, mutta ehkä se on ikään kuin hänen "puolustuskeinonsa". No melkoisen toimivaa kuitenkin, sillä on aika vaikea olla kovin harmissaan tuollaiselle "pikku-murisijalle".

Hoitokuulumisia

2007-03-08T20:22:00.000+02:00

Hieman on blogimme päivittäminen jäänyt, kun äiskä on keskittynyt gradun ja lehtiartikkelien kirjoittamiseen. Nyt yritämme saada vähän useammin päivitystä, jotta te, rakkaat, blogin lukijat vallan kyllästy odottelemaan...

Lupasimme jo aikoja sitten kertoa, miten hoidon aloitus on sujunut, joten kerrotaanpa se ensin. Helmi sai suhteellisen pehmeän laskun, tosin heti toisella hoitoviikolla flunssa esti hoitoharjoittelun, mutta aluksi Helmi oli hoidossa äidin kanssa, sitten tunnin tai kaksi ilman äitiä ja kotiin mentiin päiväunille. Aika pian kuitenkin Helmi alkoi osoittaa merkkejä, että olisi halunnut mennä muiden lasten kanssa yhtä aikaa unille (siis jäädä hoitoon lounaan jälkeen), joten ryhdyimme kokeilemaan myös unia siellä (muumin kera).

Kaiken kaikkiaan hoidon aloitus on sujunut ihan hyvin, vaikka edelleenkin hoitoon jääminen aiheuttaa pientä itkua. Välillä on sellaisiakin päiviä, että Helmi jää ilman itkua iloisesti leikkimään muiden lasten kanssa ja muinakin päivinä itku loppuu heti kun äiti/isi katoaa näkyvistä (eli itkua kestää yleensä alle minuutti). Muuna aikana Helmi ei ole itkeskellyt, vaan on ollut reippaasti menossa mukana. Ruoka on maistunut hyvin, pottailu onnistuu ja unille menokin on kuulemma helppoa. Ja kun Helmiä menee hakemaan, niin eipä neiti yleensä haluaisi vielä lähteä kotiin vaan mieluummin jatkaisi leikkimistä muiden lasten kanssa...(juoksee ensin ovelle äitiä vastaan ja sitten äitiä karkuun...)

Myös muut lapset ovat ottaneet Helmin ihan mukavasti joukkoonsa, erityisesti kuulemma 3-vuotias Isabel ja kohta 5-vuotias Markus ovat ryhtyneet "huolehtimaan" Helmistä (hoitotätien mukaan varmaan siksi, että heillä on samanikäisiä pikkusisaruksia). Helmi osaa kaikkien hoitolasten ja tätien nimet ulkoa, ja niitä toistellaankin kotona ahkeraan. Äidin ja isin pitäisi myös osata piirtää etenkin hoitotätien kuvat ja tänään olisi palikoista pitänyt neidille rakentaa Isabel....=)

Äiti: Ketäs muita siellä hoidossa on?
Helmi: Isabel (hymyn ja naurahduksen kera), Laula (laura), Tilda, Lyydia, Sonja, Maakus (markus, sanotaan silmät puoliummessa ja mahtavan hymyn kera), Juuso (hymyn kera), Mikaaeli (mikael, usein lisänimitys vauva), Oona...Tuula ja Raili (oikein painokkaasti ja tavuja venyttäen)

Hoidosta on myös tarttunut erinäisiä tapoja:
- käsien pesu ihan joka välissä (osaa nykyään nousta itse korokkeelle ja avata hanan)
- sormiväreillä maalaaminen (ennen neiti ei suostunut edes koskemaan väreihin, nykyään pitäisi maalata monta kertaa viikossa, jopa monta kertaa päivässä=))
- laulujen ääneen laulaminen ja ulkoa oppiminen (ja niiden esittäminen) (neiti osaa mm. Tuiki tuiki tähtösen, Ihahahahaan, Tuu tuu tupakkarullan ulkoa)
- uusia sanoja (mm. leikkiä, maalaa, "ruoka-setä"(setä, joka tuo ruoan hoitopaikkaan), "lorupussi" (leikki, jossa jokainen saa ottaa pussista yhden lorun, joka luetaan yhdessä, leikkiin liittyy myös laulu, jonka Helmi osaa ulkoa ja kuulemma laulaa sitä hoidossa "korkealta ja kovaa" kaikkien muiden kanssa))

Kaikenlaisia kommelluksiakin on jo ehtinyt sattua, tässä "loppukevennykseksi" yksi:

Helmi otti aamulla hoitoon mukaan pienen sammakkopehmon muumin lisäksi. Äiti sanoi hoitotädeille, että Helmi voi haluta ottaa sen myös unille. Ja näin Helmi oli sitten tehnytkin. Tuula-täti oli jo laulanut "nukutuslaulut" ja lapset olivat jo nukahtamassa, kun yhtäkkiä oli alkanut kuulua sammakon kurnutusta muistuttuvaa ääntä. Tuula oli ollut aivan ymmällä, mistä ääni kuuluu, kunnes Helmillä oli "pettänyt pokka" ja neiti oli alkanut kikattamaan peiton alla. Ja sieltähän se pikku sammakko löytyi. Helmi oli tajunnut, että kun sitä painaa mahasta niin kuuluu kiva ääni...(äiti tosin oli tietämätön tästä ominaisuudesta ja tietysti aika nolona kun olo antanut Helmin ottaa "äänilelun" hoitoon mukaan)

Hauskaa HELMIkuuta!

2007-02-16T14:04:00.000+02:00

Nyt kun helmikuu on jo edennyt niin pitkälle, että Helmi on virallisesti täyttänyt 20 kuukautta, niin haluamme toivottaa kaikille blogin lukijoille oikein mukavia, tyttelimme nimikkokuukauden päiviä!

Niille, jotka eivät tiedä helmikuun nimihistoriaa, niin tässä eräs selitys:

Helmikuu on Tammelinin almanakassa (vuodelta 1705) muodossa Helme Cuu. Helme (genetiivissä helmeen) on helmi-sanan synonyymi. Kumpikin sana esiintyy vanhassa kirjasuomessa. Helmikuun alkumerkitys on ilmeisesti ollut ’kuukausi, jonka aikana erikoisten sääsuhteiden vallitessa muodostuu jäähelmiä puiden oksiin’.

Olemmekin leikkisästi miettineet sopisiko joku muukin kuukausi lapsen nimeksi ja parhaimmilta ovat kuullostaneet Touko ja Heinä. Mutta emme siis ole tosissamme; Helmihän sai nimensä isoisomummultaan, joten emmeköhän lähde mahdollisen seuraavankin lapsen nimeä miettimään "sukulinjan" kautta=).

Oheisissa kuvissa Helmi on saanut itse valita asukokonaisuuden ja näkeenhän sen, että neiti on aika trenditietoinen. Ilmeisesti Helmi päätti esitellä tulevan kesän muotia, kuten oheisesta "kesä 2007 -trendit" kuvailusta voi päätellä:

Ohuet, valuvat materiaalit antavat kesävaatteisiin keijukaismaisen eteeristä leimaa. Siroa yleisilmettä täydentävät koristeelliset asusteet, joissa on leikillisyyttä ja kekseliäitä materiaaliyhdistelmiä. Vyötäröä ei piiloteta vaan korostetaan komeilla vöillä tai ruusukkeilla. (www.trendit.fi)

P.S: Helmin musikaalisesta kehityksestä kiinnostuneille tiedoksi, että neiti on päivähoidossa oppinut laulamaan itse Tuiki, tuiki tähtönen. Helmin ensimmäinen musiikkivideo on siis kohtapuolin ilmestymässä.

Puhuu kuin Ruuneperi...

2007-02-05T21:48:00.000+02:00

Runebergin päivän kunniaksi muutamia sutkautuksia "Viikin Viikarilta":

Helmi kaatuu maahan, nousee ylös ja toteaa: Löps!, Helmi löps! (tarkoittaen kaatuneensa (plöts)=))

Helmiltä pääsee paukku, jonka neiti kertoo riemuiten ja kovalla äänellä: Meelko paukku!

Helmi on käsittänyt hoidon viennin syyn mielenkiintoisella tavalla, sillä hänen mukaansa "äiti kaupassa, isi töissä" (siis sillä aikaa kun Helmi on hoidossa). Mistäköhän on moinen ajatus neidin päähän juolahtanut =)?

Helmin mielestä kummankin hoitotädin nimi on Raili, vaikka itse asiassa Raili-täti on ollut sairaslomalla kohta 3 viikkoa, mutta silti Helmi tahtoo aamulla "Lailin luo". Jonkinlainen yleisnimi hoitotädeille siis.

Jos Helmi jostain syystä heittäytyy lötköksi sylissä tai menee maahan makaamaan, niin tällöin Helmi kertoo olevansa "pikkuvaauva" (joka siis ilmeisesti Helmin mukaan käyttäytyisi tuolla tavalla)

Äiti kielsi Helmiä avaamasta hajukynttiläpurkkia, mutta neiti sai kuitenkin pitää sitä kädessään. Seuraavana päivänä neiti oli ratkaissut avaamiskiellon: kulki purkki kädessä ympäri kämppää ja sulki ja avasi purkkia höpöttäen "ei saa avata, ei saa avata"...

Helmi söi vähän huonosti iltapuuroa ja äiti sanoi: "syöhän nyt, niin näet mikä kuva sieltä lautasen pohjasta paljastuu...", johon Helmi vastasi tuhahtaen "äiti, koira siinä" (ja tottahan se oli, koira siellä pohjassa odotti, mutta mitäs sitä puuroa syömään, kun kerran tietää sen jo etukäteen...)

Helmi on ihmetellyt iskän partaa ja saanut kokeillakin sitä. Ruokapöydässä istuessamme Helmi tahtoi koskettaa äidin leuassa olevaa muutamaa näppyä. Kun äiti tätä ihmetteli, niin neiti vain tokaisi iloisena "äitin paata!".

Hellyydenosoituksia

2007-01-27T21:38:00.000+02:00

Helmillä on nykyään ihania tapoja ilmaista tunteitaan. Tässä muutama esimerkki:

Helmi istuu sohvalla ja pyytää äidin viereen istumaan ja ryhtyy sitten halaamaan ja sanoo:
"Oma, oma äiti..." "Halii, pusuu..." (Niinpä siinä sitten hetki halitellaan ja pusutellaan, oma äiti sanonta on peräisin yhdestä karhukirjasta)

Helmi touhuaa lattialla legojen kanssa, sitten nousee ylös ja tulee äidin luo ja sanoo hyvin vakavana:
"Kuules äiti...", johon äiti vastaa, että "Mitä?" ja Helmi jatkaa "lakas äiti" virnistyksen kera=).

Kesken vaipanvaihdon Helmi haluaa halata äitiä ja sanoo hiljaa "äiti-kulta".

On se vaan mieltä lämmittävää saada lapseltaan tällaisia rakkaudenosoituksia, väkisinkin on pieni kyynel silmäkulmassa, kun saa märän suukon poskelle tai kunnon rutistuksen...

P.S. Toki myös isi, legoukkelit, pehmolelut ja nuket saavat osansa näistä rakkaudenosoituksista. Lisäksi Helmin mielestä äidin olisi hyvä pussailla myös leluja (eli Helmi antaa lelun äidille ja sanoo pusu ja sitten äiti pussaa sitä=)).

Helmi kasvaa ja kehittyy

2007-01-16T13:34:00.000+02:00

Kävimme 5.1. neuvolassa ja saimme siellä tietää neidin "uudet" mitat:

Pituus: 87cm
Paino: 12,8kg
Päänympärys: 50cm

Eli hienosti on Helmi kasvanut, reilun puolen vuoden aikana oli tullut pituutta lisää 7,5cm ja painoakin yli puolitoista kiloa. Pituuskasvun on kyllä huomannut, sillä vaatteet ovat käyneet hurjaa vauhtia pieniksi ja jalankokokin (nyt n.25) on kasvanut nopeasti. Kengännumerohan on lähes suoraan verrannollinen pituuteen ja kasvaa aina vähän edellä (eli siis jos on isojalkainen vauveli, niin se ennakoi, että hänestä kasvaa suht pitkä lapsi).

Painonlisäys tuntui hieman isohkolta, koska meistä on vaikuttanut siltä, että neiti on hoikistunut aina vaan. Mutta kuten neuvolantätikin huomautti, niin jos pituutta tulee tuota tahtia, niin on vaan hyvä, että painoakin tulee lisää ihan kunnolla. Lisäksi Helmin pituus-painosuhde on aina kulkenut hyvin tasaista käyrää, nyt tosin pituus tuntuu "karkaavan edelle".

Neuvolantäti kehui Helmin kehittyneen hienosti, sekä hienomotoriset että muut motoriset taidot ovat hyvät. Helmi potki vastaanotolla palloa ja täti sitä ihmetteli tyyliin "tätä taitoa testataan vasta 2-vuotiaasta alkaen". Me totesimme siihen, että onhan neitimme palloa (sählypallosta jalkapalloon) potkinut jo muutaman kuukauden. Lisäksi kuulemma juokseminenkaan ei välttämättä suju tämänikäiseltä. Helmiltä kyllä sujuu, pääsee vähän liiankin lujaa nykyään=).

Täti ihaili myös Helmin keskittymiskykyä ja puheen kehitystä. "Tuottaa 3-sanaisia lauseita" kirjoitettiin neuvolakorttiinkin. Helmi rohkaistui juttelemaan neuvolassa ja lisäksi neiti piirsi tädille hienon piirrustuksen. Tässä muutama esimerkki 3-sanaisista lauseista:

"Tässä/Tossa on muumi(tai joku muu esine tai asia)"
"Äiti, tule tanssiin"
"Isi autolla töössä (töissä)"
"Saaran/Kikin luo junalla"
"Isi, istu siinä"
"Äiti on ulkona"
"Koira (h)aukkuu ulkona"
"Helmi kukkuu (nukkuu) sängyssä"

Puhetta ja uusia sanoja tuleekin edelleen päivä päivältä lisää. Nykyään neidin kanssa voi todella keskustella! Helmi on alkanut ymmärtää myös erilaisia käsitteitä ja vastakohtia kuten korkealla/alhaalla, iso/pieni, kylmä/kuuma, eteenpäin/paikallaan. Myös puheen ymmärtäminen on kehittynyt hyvin, koska Helmille voi antaa monisanaisia ohjeita ja pyyntöjä. Kuten esimerkiksi: "Vie haarukka pöydälle", "Kerää legot laatikkoon", "Riisu vaatteet, niin pääset kylpyyn".

Helmi tunnistaa tuttuja sanoja myös lauluista ja yritttää matkia pieniä pätkiä niistä. Tälläisiä ovat esim. "kannu, kannu kaulassansa" (siili menee lypsylle), "koko, koko päivä leikitään" (lastenohjelma Himpuloiden tunnuslaulu), "nami, nami pookkanaa" (popsi, popsi porkkanaa) ja "sou, sou soudetaan" (sou, sou soudetaan). Lisäksi pikkuneiti haluaa kuunnella musiikkia ja tanssia sen mukana vähintään 3 kertaa päivässä, yleensä useammin, mutta se onkin jo uuden kirjoituksen aihe=).

Isi lentää

2007-01-15T13:26:00.000+02:00

Juho-isi lähti tänään aikaisin aamulla työmatkalle Kanadan Quebeciin ja isin poissaoloa piti sitten aamulla selitellä pikkuneidille. Kävimme seuraavanlaisen keskustelun sängyssä klo 6.45:

Helmi: Missä isi on?
Äiti: Isi lähti sinne matkalle, muistatko kun puhuimme eilen siitä yhdessä isin kanssa.
Helmi: Matkalla (?)
Äiti: Niin, isi meni ensin autolla lentokentälle ja sitten lentokoneella Kanadaan.
Helmi: isi autolla...ISI LENTÄÄ! (riemastuneena ja mahtava hymy naamalla)
Äiti: niin isi lentää lentokoneella, lentokone lentää korkealla...
Helmi: Isi lentää kookeella, isi lentää...(rallatellen)

Saa nähdä mitä Helmi sanoo, kun isi palaa lauantaina takaisin kotiin. Ainakin vielä neidistä tuntuu olevan hauskaa, että isi on lähtenyt lentämään=)...

Uusi vuosi ja uudet kuviot

2007-01-08T13:40:00.000+02:00

Huomenna alkaa perheessämme uusi vaihe, sillä Helmi aloittaa puolipäivähoidon ryhmäperhepäiväkoti Sinisiivessä.
Sinisiipi sijaitsee ihan lähellä meitä, muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Ryhmiksessä on 2 perhepäivähoitajaa ja 9 lasta, joista osa on Helmin tapaan osapäivähoidossa. Ryhmä on sisarusryhmä, eli siinä on eri-ikäisiä lapsia; tällä hetkellä lasten iät vaihtelevat 1,5- 5-vuoden välillä.

Helmi tulee olemaan ryhmän nuorin toisen suht samanikäisen tytön kanssa, mutta se tuskin aiheuttaa mitään ongelmia. Päinvastoin varmaankin, sillä hoitajilla jää enemmän aikaa hoitaa pienempiä, kun ryhmässä on myös vanhempia lapsia, jotka osaavat esim. pukea itse. Lisäksi hoitajat vakuuttivat, että useimmiten nuorimmista tulee oikein kaikkien lellikkejä, jopa 4-5-vuotiaissa pojissa herää hoivavietti ja he tahtovat "hoitaa vauvaa".

Niille, joille ryhmäperhepäiväkoti on outo käsite, tiedoksi, että "ryhmis" on 2-3 perhepäivähoitajan muodostama hoitoryhmä, jolle kaupunki on osoittanut toimintatilat, eli lapset eivät ole siis hoidossa hoitajien kotona. Lisäksi ruoka tulee Helmin ryhmikseen läheisestä päiväkodista, joten sen laittaminen tai muut kotityöt eivät vie "tätien" aikaa.

Aluksi hoidossa käymistä harjoitellaan äidin kanssa ja sitten pikku hiljaa Helmi on on hoidossa itsekseen muutaman tunnin kerrallaan. Kun "harjoittelujakso" loppuu, niin Helmi on hoidossa tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin klo 9-14. Tällä välin äiti tekee gradua ja muita opiskeluhommia. Lisäksi Juho-isi on perjantaisin neidin kanssa kotona, joten Helmi saa edelleen olla kotihoidossa 4 päivää viikossa.

Vaikka neidistämme on tullut päivä päivältä omatoimisempi ja puheliaampi, niin tietysti hoidon aloitus jännittää meitä vanhempia. Etenkin äitiä, joka välillä jopa potee huonoa omaatuntoa Helmin hoitoon viennistä. Toki ajatukset vaihtelevat ja vähitellen "Helmi on vielä niin pieni, että hänen vielä olla kotihoidossa"- ajatuksen tilalle on tullut " Helmi on niin sosiaalinen ja toimelias, että hoito tuo hänelle uusia virikkeitä ja kavereita".

Neuvolatätimmekin vakuutteli, että näin tomera, sanavalmis ja touhukas tyttö pärjää aivan varmasti jo hoidossa. Ja toisaalta kyse on vain 15 tunnista viikossa, kun monet Helmin ikätoverit saattavat olla hoidossa jopa 40 tuntia viikossa. Jollain tapaa olo on kuitenkin haikea; kotiäitiys on väistymässä ja tilalle tulossa gradun vääntöä. Joka tapauksessa päätös Helmin hoitoon laittamisesta ei ollut helppo, vaikkakin melko pakollinen ratkaisu se kuitenkin oli. Luultavasti kaikki sujuu harjoittelun jälkeen ihan hyvin ja vähitellen lapsen hoitoon vieminen on vaikeaa/haikeaa vain äidille...

Kirjoittelemme lisää hoidon aloituksesta ja "hoitoharjoittelusta" sitten, kun olemme ehtineet saada enemmän kokemusta asiasta.

Joulureissun kuulumisia

2007-01-05T21:29:00.000+02:00

Helmin toinen joulu vierähti aivan hujauksessa ohi, mutta mukavaa oli reissussa silti.

Matkaan lähdimme aatonaatonaattona ja suuntasimme Valkeakoskelle Gramman luokse (Helmin isomummu). Lunta oli hivenen enemmän kuin Helsingissä, mutta eipä juuri valkeaksi joulua voinut sanoa. Joulupäivänä tosin oli mukavan kirpakka pakkanen, mutta muuten oli "vetistä ja leutoa".

Gramman luona Helmi viipotti pitkin huoneita työnnellen Erna-mummin vanhoja nukenrattaita. Kyydissä olivat niin nallet, nuket kuin muumipeikkokin. Olisi neiti itsekin halunnut sinne istua, mutta ei ihan mahtunut.

Helmi osallistui myös Gramman joulukuusen koristeluun lähinnä ottamalla koristeita pois, mutta lopulta päätyi ihailemaan kuusta vähän kauempaa ja sanoen "iso kuusi" (paino sanalla iso).
Aatonaattona siirryimme mummulaan ja sielläkin Helmi mennä viipotti flunssasta huolimatta pitkin taloa. Helmi muisti heti Erna-mummin, Jenni-tädin (joka on Helmin "idoli"), ahdin ja tietty Viiru-koiran, jota piti koko ajan huudella. Illalla saapui paikalla myös Kalle-eno.

Jouluaattona meno oli vähän rauhallisempaa, koska flussa vaivasi Helmiä selvästi enemmän.
Perinteiseen tapaan ennen joulurauhaa syötiin riisipuuro ja tällä kertaa sekä Elina-äiti että Helmi saivat puurosta mantelin. Helmi söi kylläkin isin hylapuuroa ja siten oli mahdollista onnistua saamaan samaan perheeseen kaksi onnenpotkua=). Helmi vähän ihmetteli mantelia, mutta söi siitä osan ja jatkoi puuron syöntiä entiseen tapaan. Joten ensi vuodeksi on luvassa toivottavasti kaikkea hyvää, jos manteliennustuksiin on luottaminen...

Varsinaisella jouluaterialla Helmille ei maistunut kuin hapankorppu ja maito, jouluruuat eivät tuntuneet olevan neidin makuun, ehkä flunssan vuoksi. Muukin ruoka maistui huonosti, mikä on neidillemme todella poikkeuksellista.

Joulupukki kävi vain salaa livauttamassa lahjat kuusen alle ja Helmi sai muutenkin lahjoja useaan otteeseen, vielä välipäivinäkin. Aattona neiti oli sen verran väsynyt ja kipeä, että lahjat eivät juurikaan jaksaneet kiinnostaa, paras lelu itse asiassa oli Jenni-tädin huoneesta löytynyt vanha golfpallo. Toki me vanhemmat yritimme auttaa pakettien avaamisessa ja lahjojen "esittelyssä", mutta silti golfpallo säilyi ykkösenä. Helmi sai niin paljon lahjoja Valkeakosken mummulassa, että osan avasimme vasta joulupäivänä.

Joulupäivänä saapuivat Valkeakoskelle myös Olavi-eno ja Johanna, joita Helmi ei vierastanut, vaikka ei oltu vähään aikaan tavattukaan. Kävimme myös Irja-isomummun luona Rantoolla (Valkeakosken maaseutua), jossa Helmi tapasi Heikki-papan, Viki-enon, Saara-tädin, Annelan, Hannu-isosedän perheineen, Matti-isosedän perheineen ja Pirkko-Liisa-isotädin. Eli paljon oli porukkaa, mutta Helmi ei ollut moksiskaan, vaan oli ihan elementissään ja juoksenteli huoneesta toiseen.

Tapaninpäivänä karavaanimme siirtyi Keski-Suomeen ja Leila-mummin ja Karin luokse. Siellä oli ohjelmassa "jouluateria" ja lahjojen avausta. Tällä kertaa Helmi jaksoi keskittyä enemmän pakettien avaamiseen, varsinkin kun yksi oli valtavan iso. Sieltä paljastui hienot nukenrattaat, joita Helmi seuraavat päivät innolla työnteli.

Helmin lahjasaalis oli aivan huikea, sillä nukenrattaiden lisäksi tyttelimme sai muun muuassa :
kävelevän ja ääntelevän norsun, "pelle-palikkatornin", mollamaijan, 2 cd-levyä, kirjoja, 2 yöpukua, vekki-hameen, rekka-auton, työnnettävä auton, villakangas-takin, siili-käsinuken, 3 bodya, college-haalarin, esiliinan, neuletakin ja maton.

Välipäivinä Elvi-isomummi kävi moikkaamassa Helmiä ja me vuorostamme kävimme tervehtimässä "Honkolan väkeä", eli Ebba-isomummia ja Imppo-isovaaria. Siellä tapasimme myös Risto-vaarin, Hannun ja Helenin, jotka antoivat vielä muutamia lahjoja Helmille.

Helmi alkoi olla tuolloin on vähän paremmassa kunnossa ja pienen lumisateen ansiosta vietimme mukavia aamupäiviä pulkkailun ja kävelyretkien merkeissä. Ilo lumesta jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä jo viikonloppuna kaikki lumet olivat sulaneet. Helmi tajusi asian ja totesi, että nyt "puukka on paakissa" (pulkka parkissa, eli seinää vasten laitettuna). Ruokakin alkoi vihdoin maistua, varsinkin kun äiti älysi tehdä mausteista soija-makaroonilaatikkoa ja kasvissosekeittoa. Lisäksi kun älysimme laittaa valkosipulia harson sisällä Helmin sängyn päätyyn, niin yötkin olivat vähän parempi.

Reissumme lopuksi sekä Elina että Juho tulivat kipeiksi, Juho oli kipeänä vielä uudenvuoden jälkeenkin, joten kaiken kaikkiaan tämän perheen sairauspäiviä kertyi viimeisen parin viikon aikana todella runsaasti. Vanhempien sairastuminen ja Helmin edelleen jatkunut nuhaisuus estivät myös uudeksi vuodeksi kaavaillun Tahkon reissun, mutta tälläistähän tämä lapsiperheen elämä välillä on...

Kiitos kaikille ihanista lahjoista ja joulukorteista sekä huolenpidosta joulureissun aikana!

Lisäksi toivotamme kaikille blogin lukijoille:

Mukavaa vuotta 2007!

Joulu tarttuu käpäliin...

2006-12-21T14:04:00.000+02:00

Joulukuun viikot ovat hurahtaneet vauhdilla ja nyt ollaan jo joulupuuhien keskellä. Tänään aamulla käytiin yhdessä Hakaniemen kauppahallissa ostoksilla ja Helmi käyttäytyi todella mukavasti, vaikka olikin mukana jalkaisin/sylissä. Sai jopa karamellin kivalta "kahvisedältä" (ei kyllä saanut syödä sitä).

Joulutouhuihin neiti tahtoisi kovasti osallistua, mutta ainakaan lahjojen paketoinnin idea ei ole hänelle vielä selvinnyt, sillä mieluummin Helmi avaisi ne kuin käärisi paperiin. Eli tätä puuhaa ei ole kannattanut tehdä Helmin ollessa hereillä. Lisäksi eilen Ellu-kummin glögijuhlissa saivat kuusenkoristeet kyytiä; niitä oli niin kiva nyppiä irti oksista ja laittaa suuhun...

Muuten Helmi oli vierailulla ihan kiltisti, esitti jopa "Tip-Tap"-laululeikin tanssien. Kyseinen laulu onkin yksi lemppari-joululauluista, toinen on muskarissa opittu "Joulu tarttuu käpäliin" (en kyllä tiedä onko se laulun oikea nimi). Laulun sanat menevät jotensakin näin:
" Joulu tarttuu käpäliin, joulu tarttuu tassuun, joulu tarttuu siipisulkiin ja joulu tarttuu massuun..."

Lauluun kuuluu myös kiva koreografia, joten voinemme esittää sitä tulevalla "jouluturneella" ympäri Suomea ja mahdollisesti uusintaesityksinä vielä joulun jälkeenkin.

Ensimmäinen hiustenleikkuu

2006-12-12T21:58:00.000+02:00

Neidin hiukset ovat kasvaneet niin paljon, että oli niitä tarpeen vähän siistiä ennen "joulusesonkia". Leikkipuistossa kuulimme "kotiparturista" ja niinpä äiskä tilasi kampaajan kotiin.

Ja tänään Ilse-täti tuli kylään ja leikkasi Helmin hiukset suitsait sukkelaan... Helmi istui äidin sylissä ja sai katsella kampaajan muumimamma-harjaa ja syödä muumikeksejä. Pikkuneidin mielestä hiustenleikkuu ei kyllä ollut kaikkein kivoimpia asioita, mutta nopeasti leikkuu silti sujui. Tämän kokemuksen perusteella uskon, että kotikäynti on kyllä huomattavasti helpompi tapa leikata pienen lapsen hiukset kuin kampaamoon meneminen. Lisäksi hinta ei ollut päätähuimaava, 9 euroa alle 3-vuotiailta lapsilta.

Nyt joku tietysti pelkää, että neidin kiharat ovat mennyttä, mutta ei hätää kyllä kiharoita jäi ihan runsaasti jäljelle=).

Joululahjavinkkejä

2006-12-04T20:32:00.000+02:00

Koska joulu lähestyy kovaa vauhtia, niin ajattelimme antaa muutaman vinkin Helmin lahjoja varten:

1. Vähemmän on enemmän (eli 1,5-vuotias ei tarvitse säkillistä paketteja, vaan vähempikin riittää)
2. Vanhakin kelpaa (kirpputoreilta, omista kaapeista ym. löytyneet vanhat lelut tai muut tavarat ovat myös mainioita lahjoja)
3. Laatua ei krääsää (mieluummin 1 kotimainen kuin 10 kiinalaista...)
4. Vaatekoko on tätä nykyä noin 90 cm (92-98cm) ja kengänkoko n.24-25
5. Ei karkkia tai suklaata!
6. Tarkempia lahjatoiveita voi tiedustella simpukoilta (siis Elinalta ja Juholta).
7. Joulumieli tulee ilman lahjojakin=)...

Lukeminen kannattaa aina

2006-11-26T22:09:00.000+02:00

Helmi rakastaa lukemista. Tyttelimme on tykännyt siitä jo aivan vauvasta saakka, mutta viimeisen parin kuukauden aikana kirjoja on pitänyt lukea aina ja kaikkialla...

Usein aamu alkaakin sillä, että vaipanvaihdon jälkeen Helmi painelee kauheaa vauhtia "kirjalaatikolle", valitsee sieltä kirjan ja käskee isiä tai äitiä lukemaan sanomalla "kiija!". Usein samaa kirjaa pitää lukea useita kertoja peräkkäin, mutta välillä kirjoja vain selataan kauheaa vauhtia ja vaihdetaan kirjoja "lennossa".

Helmilla on valtava laatikollinen kirjoja, mutta siitä huolimatta myös postissa tulleet leluesitteet ja mainokset ovat mieluista luettavaa. Varsinkin leluesitteet on luettu aivan hiirenkorville...

Neiti jaksaa jo usein kuunnella kokonaisen sadun ja jopa monta kertaa peräkkäin. Tarinan lisäksi käydään aina läpi kunkin sivun kuvat läpi. Joko niin, että Helmi osoittelee niitä ja lukija kertoo asioiden nimet tai sitten niin, että lukuhirmu itse kertoo, mitä kuvasta löytyy.

On ollut kiva huomata, että Helmi on oppinut ahkeran lukuharrastuksen myötä valtavan määrän uusia sanoja, kuten pilvi, kello, laiva, puu, tähti, kuu, monia eläinten nimiä sekä verbejä. Veitikkamme osaa myös käyttää niitä myös arkipuheessa. Eli kielellinen kehitys etenee edelleen hyvää vauhtia...

Helmillä on muutamia todellisia lempikirjoja, joita luetaan lähes joka päivä:

- Veera tahtoo oman peiton (valloittava kertomus pikkupupun kadonneesta peitosta ja sen etsinnästä, iltasatusuosikki)

- Kukkuluuruu, mitä kuuluu (hassu, maatilan eläinten päivästä kertova lorukirja, erityisen hauskaa siinä on joka sivulla esiintyöntyvät ja liikkuvat eläinten päät ym.)

- Muumien suuri satulukemisto (oikein kunnon satukirja, tarinat ovat pitkiä ja vähän jänniäkin, erityisen kiva tarina on "Kuumailmapallomatka") sekä muut muumikirjat (osaa nimetä osan hahmoista)

- Hau, Hau , minä leikin ja Sur, Sur, minä lennän (pikkuiset kirjat koiran ja mehiläisen päivästä, kestosuosikkeja jo 3kk:n iästä alkaen)

-Nalle Puh -kirjat (osaa jo hahmojen nimet ulkoa=))

Isänpäivä

2006-11-21T21:12:00.000+02:00

Tämän päivityksen piti ilmestyä jo aikoja sitten, mutta se hävisi johonkin bittiavaruuteen. Eli nyt lyhyt versio uudelleen.

Isänpäivää juhlittiin aamusta alkaen, Helmi antoi ensimmäisen lahjansa iskälle (ja äidille) nukkumalla puoli yhdeksään saakka. Tämän jälkeen neiti herätteli iskää varovasti ja äiti kantoi lahjat sekä Helmin taiteleman kortin sänkyyn.

Lahjaksi isi sai pyjamahousut ja 2 paitaa sekä Pienen Majakirjan (jossa on mm. 8 erilaisen majan rakennusohjeet). Lahjat olivat mieluisia ja erityisesti kirja sai kehuja.

Aamupala tarjoiltiin (sotkun välttämiseksi) ihan ruokapöydässä ja kaikenlaisia herkkuja olikin katettu tarjolle: vuohenjuustoquicheä, tuoretta leipää, hyvää kahvia ja leivoksia. Helmi jatkoi hyväntuulisena myös aamiaisella ja koko aamupäivän, mutta päiväunet eivät neitiä kiinnostaneet lainkaan. Joten turhauttavan nukutusoperaation jälkeen päätimme, ettei kai niitä unia tarvita. Tämä tosin tarkoitti aikamoista iltakiukkua, mutta onneksi siitäkin sitten lopulta selvittiin.

Isänpäivälounaan nautimme ravintola Nuevossa isommalla porukalla, sillä myös Heikki-pappa, Helmin enot ja täti olivat meidän perheen lisäksi paikalla. Ravintolareissu sujui todella hyvin ja myös ravintola ansaitsee ison plussan perheen pienimpien huomioimisesta.

Helmi sai oman annoksen: herkullista kasvispaellaa (samaa kuin äitikin), lisäksi ruuan ajoitus osui nappiin siten, että kaikki saivat syödä rauhassa ja Helmillä riitti puuhaa. Ruokailu sujui neidiltä todella mallikkaasti, sillä hän söi itse haarukalla koko annoksen. Sen lisäksi neiti mutusteli leipää, joi pillillä omenamehua ja sai jälkkäriksi jäätelöpallon. Paras yllätys tuli laskun mukana: Helmin ruuat olivat ilmaisia! Näin pitäisikin kyllä olla, varsinkin jos ravintola haluaa tehdä hienon eleen lapsiperheiden suuntaan...

Lauseita ja uusia sanoja

2006-11-08T21:05:00.000+02:00

Lupailimme aiemmin, ettemme enää päivitä Helmi-Suomi-sanakirjaa, mutta päätimme kuitenkin jälleen kertoa kielellisestä kehityksestä vähän enemmän, koska muutamia edistysaskelia on taas tullut.

Helmi on oppinut muodostamaan lauseita:

Yleisin käytössä oleva kuuluu "Tää on..." ja sen jälkeen tulee esim. isi, nanne (nalle), äiti, tutti, pipa (pipo) jne.
Joskus Helmi sanoo myös "Se on..." ja sen jälkeen usein jokin ruoka tai juoma kuten vettä, puupoa(puuroa)tai jäkkiä (jäätelöä). Myös muita sanoja.
Myös ns.yhdistelylauseet ovat yleisiä kuten " Äiti kiikkaa" (äiti keinu(u) "Isi tiittaa" (isi laula(a), "Anna vettä" tai vaikkapa "Hemmi tiittumaan" (Helmi istumaan (kun haluaa sohvalle).
Lisäksi Helmi kertoo pitkiä selostuksia "helmikielellä", jossa lauseita on useita ja välissä toki monia ymmärrettäviäkin sanoja. Etenkin isille Helmi usein innostuu kertomaan iltaisin "päivän tapahtumista".

Myös sanavarasto on kasvanut hurjasti ja tässä muutamia esimerkkejä:

pipo=pipa, pipo
heippa=heippa
heppa= heppa (tai ihhahhaa)
rekka=ekka
laiva=vaiva
pallo=paapa
banaani= baa tai baaba
päärynä= pääpä
Meri ja Jose = Memi ja Schose (äidin ystävä ja hänen poikansa(synt. myös 06/05))

Lisäksi Helmi ymmärtää puhetta todella hyvin, eli on ollut pakko ottaa välillä käyttöön vanhempien välinen "koodikieli", jotta neiti ei saa selville ihan kaikkea. "Peiteltäviä" sanoja tai lauseita on jo useita, mutta olemme aika varmoja siitä, että ei mene kauaakaan kun Helmi nekin keksii.

Tosin välillä käytäntö unohtuu, kuten Keski-Suomen reissulla. Olimme huoltoasemalla syömässä ja Helmille päätettiin tarjota jätskiä jälkkäriksi. Typerä äiti meni sanomaan sen ääneen ja kun sitten jätskin hakureissu vähän venyi pidemmäksi, niin katsoi neiti parhaimmaksi alkaa huutaa täysillä "jäkkiä, jäkkiä" useita kertoja peräkkäin niin, että varmasti muillekin lounastajille kävi selväksi mitä lapsemme oli vailla=).

Neiti on alkanut myös erottaa lauluista ja tv-ohjelmista(esim. Pikku Kakkonen) tuttuja sanoja ja ilmauksia. Hän on selkeästi tosi innoissaan siitä, koska haluaa aina, että äiti/isi huomaa, että neiti tunnistaa tutun sanan. Helmin muisti on myös kehittynyt, leikkipuistossa pikkujalkapalloilijamme osaa kävellä ulkovälinevaraston ovelle ja pyytää palloa. Kuten myös tänään, vaikka maassa onkin jo lunta ja jäätä. Mutta voihan sitä lumilapiotakin käyttää mailana ja lyödä sillä isoa muumipalloa...

Talvi tuli (kaikkien mielestä)

2006-11-06T13:38:00.000+02:00

Eipä tarvinnut talvea odotellakaan kovin kauaa, koska sieltähän se tuli käsi kädessä marraskuun kanssa. Taisi olla "yläkerran herra" vitsikkäällä tuulella, kun ensilumi satoi ainakin tänne pääkaupunkiseudulle Pyryn päivänä=).

Helmistä lumi on aivan ihmeellistä ja kummallista: siihen on pitänyt tutustua paljain käsin, suulla, nenällä, maassa kierien ja talvikengillä tassutellen. Myös talven hauskin leikki on löytynyt, nimittäin mäenlasku sekä ylipäätään pulkassa istuminen. Ja tietysti jonkun pitää vetää pulkkaa eteenpäin, eihän sitä kukaan paikallaan olevassa pulkassa halua istua.

Viime viikonvaihteen vietimme koko perhe Keski-Suomessa, jossa lumen lisäksi oli melkoiset pakkaskelit. Sunnuntaiaamuna pakkasta oli noin parikymmentä astetta ja vielä ulkoilemaankin lähtiessä noin viisitoista. Tulipa sitten testattua neidin talvivarustuskin, tosin su-aamun ulkoilu jäi aika lyhyeksi, koska pikkurinsessa sai valtavan raivarin, kun ei saanut istua enää pulkassa (vanhemmat käskivät kävelemään, ettei tulisi liian kylmä). No kyllähän tytteli sitten sisällä rauhoittui, varsinkin kun Hannu-"setä" (11v.) oli leikittämässä.

Tänään lunta on tullut hurjasti lisää ja parvekkeemmekin alkaa olla lumen peitossa. Talitintit ovat löytäneet myös parvekkeemme ja se, jos mikä on Helmistä kivaa: voi seurata lintujen puuhia ikkunan takaa ja hihkua "tiit-tiit". Harmi, ettei oikein voi laittaa lintulautaa, olisi varma "luontofilmi" ikkunan takana ja näkisi varmaan monia lajeja ihan läheltä.

Ensimmäinen laulu

2006-10-24T21:13:00.000+03:00

Helmi on "säveltänyt" ensimmäisen oman laulunsa. Se menee näin:

Kinkat, kinkat.
miau, miau, miau
Kinkat, kinkat.
miau, miau, miau!

(eli vapaasti suomennettuna kengät, kengät, kissa, kissa, kissa)

Helmilla on siihen ihan itse keksitty sävel, melodia ja "miau"-kohta on selkeästi laulun kertosäe. Joten selkeästi kyseessä on ihan oikea laulu. Hieman ehkä dadaistiset sanat, mutta niinhän monissa lauluissa on...Erityisesti tätä laulua lauletaan aikaisin aamulla, se toimii Helmin mielestä hyvänä vanhempien herätyslauluna!

Kun Helmi ensiesitti laulunsa eräänä aamuna, tuli kyllä vanhemmille lähes tippa linssiin, niin liikuttavan ihanaa heleääninen laulu oli. Laulu on yritetty tallentaa myös videolle, mutta usein neiti on iskenytkin juuri silloin ujous/ramppikuume, joten vielä ei olla onnistuttu täydellisesti. Jatkamme yrityksiä, jota saisimme tämän ehkä tulevaisuuden "listahitin" talteen...

piia, piia...eli pottailua Helmin malliin

2006-10-19T22:05:00.000+03:00

Olemme ehkä jo aiemminkin maininneet, että Helmi on viime aikoina aivan tosissaan aloittanut potalla käymisen. Kotona ollessa Helmi osaa aika usein ilmaista pisuhätänsä ja välillä vaippa on säilynyt kuivana jopa 6 tuntia yhteen menoon (tänä aikana käytiin 3 kertaa pisulla). Ulkoilessakin Helmi saattaa pisuhätäänsä huudella, mutta usein liian myöhään, kun pottaa ei useinkaan ole kovin lähellä tarjota.

Pisuhädän Helmi ilmaisee yleensä hokemalla "piia, piia..." tai yrittämällä riisua housujaan tai menemällä vessan ovelle tai suoraan potalle tai joskus myös vain kiukkuamalla äidille. Pottarituaaliin kuuluu aina myös se, että pelkkä housujen alas laskeminen ei riitä vaan ne pitää ottaa ihan kokonaan pois. Lisäksi äidin/isin/mummin tai muun "potattajan" pitää lukea neidille samalla kirjaa/kirjoja ja usein tämä lukuhetki jatkuu pitkään pisun/kakan tulon jälkeenkin.

Joka tapauksessa, on tosi hienoa, että pottailu on alkanut sujumaan näin hienosti jo nyt. Toiveissakin onkin, että Helmi olisi mahdollisesti oppinut kuivaksi ensi kesään mennessä tai miksei jo aikaisemminkin, mutta Helmin ehdoillahan tässä luonnollisesti mennään. Vaikka uskommekin, että vanhemmat voivat varmasti edesauttaa pottailun onnistumista ja kuivaksi oppimista.

Oma osansa on varmasti myös kestovaipoilla, sillä ne eivät keinotekoisesti tunnu kuivilta pissaamisen jälkeen, vaan ovat lopulta jopa litimärkiä. Tällä en kuitenkaan tarkoita varsinaisesti sitä, että kestovaipat olisivat epämiellyttävämpiä vaan sitä, että niitä käyttävät lapset oppivat helpommin ilmaisemaan pissahätäänsä tai myös märkää vaippaa kuin kertiksiä käyttävät.

Pikku mielenosoittaja

2006-10-19T13:15:00.000+03:00

Nyt on sitten Helmikin osoittanut mieltään ihan julkisestikin (kotonahan sitä tehdään kyllä joka päivä muutenkin=)).

Pikku-neiti otti osaa äidin kanssa opintotukimielenosoitukseen 9.10. Helmistä miekkarissa oli ihan kivaa, varsinkin kun kulkueessa oli myös musiikkia (jonka tahtiin hytkyä), välillä sai taputtaa ja lisämausteena tapasimme myös pienen koiranpennun, joka oli Helmistä vähintäänkin yhtä kiinnostunut kuin neitimme koirasta.

Aivan ainoa lapsi Helmi ei miekkarissa ollut, sillä mahtui n.3000 opiskelijan porukkaan toki muitakin perheellisiä, kuten eräs viisikuinen poika kantoliinassa teekkariäitinsä kanssa.

Niille, jotka ovat sitä mieltä, että lasta ei saisi viedä miekkareihin näin pienenä, voimme todeta, että Helmi osallistuu niihin ainoastaan silloin kuin Helmi tykkää miekkarin meiningistä ja asia ei ole liian "aatteellinen". Esimerkiksi opintotukimiekkarista voidaan toivoa olevan hyötyä Helmillekin, sillä luulisi tuen nousevan viimeistään Helmin aloittaessa opiskelut.

Korva ei vaivannut, vaan hampaat...

2006-10-03T21:50:00.000+03:00

Kuten taisimme mainita aiemmin, kävimme viime viikon torstaina jälleen lääkärissä. Korvatulehdus ei onneksi ollut uusinut eikä mitään muutakaan löytynyt. Ja flunssakin on nyt sitten helpottanut, ainakin tänään Helmi oli jo aivan oma itsensä, paineli pitkin Sanomatalon käytäviä aivan innoissaan.

Kun yksi vaiva lähtee, niin toinen vaiva tulee... Eli nyt viime päivinä ja viikonloppuna hampaat ovat kiusanneet Helmiä aivan hirveästi. Emme aluksi edes sitä tajunneet, vaan luulimme, että huono syöminen, itkeskely ja muu huono olo johtuivat flunssasta. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että suurin osa ainakin huonosyöntisyydestä on johtunut hampaista, sillä Helmille on tunnustelujen ja näköhavaintojen perusteella tulossa jopa 5 uutta hammasta! Joten mahtaa olla välillä aikamoista jomotusta leukaluissa...Varsinkin kun osa poskihampaista on puhkeamaisillaan. Kun hammasasia selvisi, on neiti saanut jätskiä lähes joka päivä ja se onkin tuntunut auttavan vaivoihin. Ja Helmi on oppinut myös sanomaan "jäkkiä" ja kiskomaan pakastimen ovea=).

P.S. Niille, jotka eivät ole perillä Helmin hammaskalustosta, niin neidille on jo aiemmin tullut 4 hammasta alas- ja ylös.

Haalarin metsästyskausi päättyi

2006-10-03T21:39:00.000+03:00

Haalariasia ratkesi pikemmin kuin arvasimmekaan, sillä Helmi sai uuden talvihaalarin sunnuntaina. Josen äiti ja Oliverin äiti olivat Lego-vaatteiden ystävämyynnissä ja ostivat sieltä minua "konsultoituaan" Helmille haalarin. Tai siis hankkivat, me tietysti maksoimme. Hintaa puvulla oli vain 40 euroa, vaikka se on veden- ja tuulenpitävä, kulutuksen kestävää kangasta ja muutenkin hyvännäköinen. Ovh. -hinta on varmaankin noin 120 euron kieppeillä, joten hyvät kaupat tuli! Kiitos kuuluukin äitikavereille vaivannäöstä!

Koska haalari oli halpa, päätti Elina-äiti luopua "tyttövaate"-periaatteestaan ja nyt hankittu haalari on väriltään kirkkaanpunainen pinkein somistein. Rinnuksissa on vielä kruunun kuva ja teksti Princess, joten aika tyttömäinenhän tuo puku on, mutta toisaalta tosi pirtsakka ja aikamoinen "rinsessa" se meidän neiti onkin!

Fanikuvia yleisön pyynnöstä!

2006-09-28T13:07:00.000+03:00

Isiä ikävä

2006-09-28T12:09:00.000+03:00

Juho-isi on ollut tällä viikolla Cambridgessä työmatkalla (ma-aamusta ensi yöhön). Tietysti Helmi on ollut samaan aikaan taas flunssassa ja äidinkin kurkku on ollut kipeä. Ei siis mikään ihanneviikko. Mutta jotenkin siitäkin on taas selvitty.

Nyt kun on tutustunut tähän "yksinhuoltajan" arkeen, niin antaa aivan uudella tavalla arvoa Juho-isin tekemille kotitöille. Toki myös on ollut ihan muutenkin ikävä. Helmi ei ikävää osaa vielä oikein ilmaista, mutta kun neiti sai puhua isin kanssa puhelimessa oli riemastus suuri ja Helmi myös sanoi isi! Eli siis tajusi kenen kanssa jutteli...

Päivät on toki sujuneet ihan ok, koska eihän isiä näy täällä normaalistikaan päivällä, mutta illat ovat olleet mälsiä. Ja on äidinkin ollut vaikea nukahtaa ilman "kaveria", vaikka Helmin tuhina onkin maailman parasta unilääkettä. No onneksi näitä matkoja ei ole kovin usein=).

Lisäyksenä vielä eiliseen haalarikeskusteluun: olemme etsineet haalaria myös kirppareilta ja netistä, mutta eipä ole löytynyt oikeaa kokoa eikä hinta-laatusuhdekaan ole ollut useinkaan kohdallaan. Tämä vain huomautuksena niille, jotka miettivät onko aina pakko ostaa uutta... Eli jos joku sattuu löytämään 86/92 cm kokoisen hyväkuntoisen, vettäpitävän haalarin, niin voi ottaa yhteyttä ja niin sovitaan kannattaako ks.puku hankkia.

P. S. Helmin flunssasta vielä: menemme tänään jälleen lääkäriin, sillä nyt flunssaa on jatkunut jälleen melkein viikko. Toivottavasti korvatulehdus ei ole uusiutunut. Mutta siitä kerromme lisää myöhemmin.

Talvi tulee (ainakin kauppiaiden mielestä!)

2006-09-27T20:56:00.000+03:00

Tänään olimme Itäkeskuksessa ostoksilla, koska tajusimme karun tosiasian: jos nyt ei hanki talvihaalaria ja -kenkiä, niin kuukauden päästä myydään varmasti eioota. Äidin, joka on itsekin ollut Intersportissa aikoinaan myyjänä yli 3 vuotta, olisi tietysti pitänyt arvata tämä, koska kyllähän urheilukaupoissakin laitetaan toppatakkeja ja lumilautoja esille viimeistään syyskuun alussa. Ja nyt on sentään melkein lokakuu.

No ostoksilla käynti Helmin kanssa on jo sinänsä haaste, saati sitten oikeankokoisen (ja näköisen) haalarin ja kenkien löytäminen. Tänään Helmi tosin oli hyvinkin yhteistyö-halukkaalla tuulella ja suostui jopa sovittamaan muutamaa haalaria ja kenkäparia. Haalarit ovat kyllä hurjanhintaisia, kalleimmat reilusti yli 100 euroa ja halvimmatkin (edes jotenkin vedenpitävät) noin 40 euroa. Tietysti hinta määräytyy monen tekijän summana, eikä halvalla saa hyvää, varsinkin jos on itsellä edes jotain vaatimuksia.

Hinnan lisäksi haalareissa ärsyttää sukupuolisidonnainen väriskaala: eli sinistä pojille ja (vaalean-)punaista tytöille. Jotain poikkeuksia tästä toki on, tänään näimme kyllä myös vihreää, ruskeaa, viininpunaista ja turkoosia yhdistettyina edellä mainittuihin "perusväreihin". Värien lisäksi haalarien yksityiskohdat ovat selkeästi tytöille tai pojille suunniteltuja. Miksei voisi olla enemmän "unisex-"värejä ja malleja?

En tietystikään usko, että se millaisia vaatteita puen pienelle lapselleni vaikuttaisi jotenkin lopullisesti hänen identiteettiinsä, mutta ainakin muiden ihmisten käyttäytymiseen sillä on vaikutusta (eli siihen miten he suhtautuvat lapseeni). Tästä on tehty jotain tutkimuksiakin, eli tyttövauvat on puettu poikamaiseksi ja päinvastoin. Ja aikuiset kohtelivat tämän jälkeen vauvoja pelkkien vaatteiden perusteella tyttöinä tai poikina riippumatta biologisesta sukupuolesta. Kiintoista tässä tutkimuksessa oli myös se, että tytöille puhuttiin aina hempeitä ja poikia lähes "lennätettiin" ilmaan ja kerrottiin olevan "pikkulentäjiä" (tms.)...
Haalari jäi vielä pohdintaan, koska kahdesta ihan ok-värisestä/mallisesta ei ollut ainakaan juuri nyt oikeaa kokoa.

Kenkien sovittaminen tuntui olevan oikein mieluisaa puuhaa, varsinkin kun jalkaan lopulta laitettiin ne oikeankokoiset kengät. Ja sitten neiti painelikin pitkin kauppaa ja jakeli kaikille muille asiakkaille sekä myyjille ihania hymyjä ja kikatusta. Kenkäkaupan myyjä oli yllättävän mukava ja selkeästi lapsista pitävä, mikä ei ole ikävä kyllä itsestäänselvää joka kaupassa. Ei siis edes lastenvaateliikkeissa (nim.kokemusta on). Lisäksi myyjä oli asiantunteva ja osasi todella auttaa oikean koon ja kengän valinnassa. Joten ostimme tänään talvikengät , joissa on vedenpitävyyden lisäksi hauska heijastin, joka muuttaa väriä sään muuttuessa pakkaskeliksi!

Tyttöilyä

2006-09-26T12:08:00.000+03:00

Äitinä olen monta kertaa miettinyt, että minkä verran tyttöjen ja poikien käytöksessä on eroja ja mitkä näistä eroista ovat nk.sisäsyntyisiä ja mitkä kasvatuksen tulosta.

En ole päässyt päätelmissäni kovinkaan pitkälle, sillä Helmin käytöksestä ei ainakaan voi päätellä mitään. Jos jonain päivänä huomaan Helmin selvästi matkivan minua ja haluavan harjata hiuksiaan, vaihtaa vaatteita koko ajan sekä kävellä puuterirasia ja huulipuna kädessä ympäri kämppää, niin toisena päivänä riehutaan pallon kanssa ja lääpitään kaikkia eteentulevia autoja.

Kyse onkin varmasti enemmän omista asenteista: mitkä asiat ovat ns. "tyttöilyä" ja mitkä poikien puuhia "luonnostaan". Vastaus on varmaankin, että eivät juuri mitkään asiat ole enemmän toisen sukupuolen juttuja aluksi, mutta kasvatuksen ja "sosialistamisprosessin" kautta niistä tulee ajan kuluessa myös lapsen mielestä tyttöjen tai poikien juttuja.

Lapsen luonne ja tempperamentti määräävät varmasti myös millaisista asioista lapsi kiinnostuu. Helmi on luonteeltaan paljon rauhallisempi kuin monet kaverinsa, jotka sattuvat olemaan lähes kaikki poikia, joten useimmiten tästä syntyy virheellinen johtopäätös, että tytöt ovat rauhallisempia kuin pojat. Toisaalta Helmin keskittymiskyky on kyllä selkeästi parempi(kuin kaveripojilla). Tämä ilmenee etenkin kirjoja luettaessa: meidän neiti jaksaa todella kuunnella koko kirjan loppuun saakka ja katsella kuvia sekä etsiä kaikenlaisia juttuja kuvista. Helmi myös pyytää lukemaan kirjoja useita kertoja päivässä ja lukee niitä välillä itsekin ja "sepittää " omia satujaan.

Helmi on myös alkanut kiinnostua pehmoleluista ja nukeista. Onpa hän jo työntänyt nukenvaunujakin ja laittanut vauvan vaunuihin nukkumaan. Eli "tyttöilyä" tai ei, niin Helmi on oppii hurjaa vauhtia lisää uusia taitoja. Ja me vanhemmat koitamme parhaamme mukaan kasvattaa lastamme ilman turhia ennakkojaotteluita tyttöjen ja poikien jutuista

Helmi-Suomi-sanakirja (Päivitetty versio!)

2006-09-25T17:43:00.000+03:00

Helmi on oppinut aivan hurjasti uusia sanoja viimeisen kuukauden aikana. Tässä sanakirjan toisessa osassa on lueteltu kaikki mahdolliset sanat, mitä Helmi osaa, mutta uusia tulee lähes päivittäin, joten taitaa sanakirjan päivitys jäädä tähän kertaan.

Nämä sanat Helmi osaa nyt 1v. 3kk ikäisenä:

anna = anna tai annii
ankka = kvaak-kvaak tai kääk-kääk
apina = api tai yleensä vain käsien heilutusta merkiksi, että äitin tai isin pitää matkia "apinaääntä"
auki, avaa = aakki tai joskus auki
auto = auto
ei = ei ja pudistaa samalla päätä
eläin (yl.) = huhuilee "puhuu"
gorilla = tunnistaa kuvasta ja heiluttaa käsiä merkiksi, että äitin tai isin pitää matkia "apinaääntä"
hanhi = kvaak-kvaak tai kääk-kääk
Helmi = Heemi, Hemmi tai joskus Helmi
heppa = ihhaa, tai joskus eppa
imuri = iio tai iiee
istumaan = tiittumaan
isä, isi = iti joskus harvoin isi
Jenni = Nenni ( Helmin täti )
juna = nuna
kakka = kakka
kakku = kakku tai joskus kakka
kala = plup- plup tai joskus kala
katso, kato = kato
keinu, keinua =kii-kaa tai kii-kuu
kenkä, kengät = joskus harvoin kenkä tai kenkat
kettu = kettu tai tettu
kiinni = kinni
kiitos, kiitti = tiitos, tiitti joskus harvoin kiitti, usein vain pään nyökkäys
kirja = kiia tai joskus kirja
kissa = miau-miau
koira = vuh-vuh tai joskus hau hau tai hauva
krokotiili = krohk tai joskus kroko
kukka= kukka
kukko = kukko
kukko kiekuu = kukkii
kukkuu = kukkuu
kylpy-ankka= kvaak-kvaak
kylpy (yn)= ylpy, ylpyyn
käärme = sihinää
lammas = mää tai bää
lamppu = lamppu (myös appuh, amppuli, lamppuli...)
lehmä = ammi tai ammii joskus ammuu
leijona = kroauh, murinaa
lentokone = kone tai vain viuhtomista taivaalle osoitellen
leppäkerttu,leppis = eppis
lintu = tiit-tiit (kaikki muut lintulajit paitsi sorsat, ankat ja hanhet)
mehu= meema, memu
mennään = mennään
minulla on nälkä = nam- nam (voimakkaalla äänenpainolla)
muumi = muumi tai meemi tai joskus mummi
nalle = nanne tai joskus nalle
Nalle Puh = napu
nenä = nenä
norsu = tööt-tööt
ohoh =ohoh
ota = anna
Peppi = Peppi (naapurin 3-vuotias tyttö)
pingviini = pii-pii
pipi = pipi
pissa = pia, pitta joskus harvoin pissa
possu = röh-röh
pupu= pupu
potta = potta
pörriäinen (esim.ampiainen) = pörri tai jotain sinne päin
ruoka = nam-nam (välillä yrittää toistaa ruokien nimiä)
seepra = seepa, peepa joskus peepra
sitä = titä tai sitä
soittaa = tiittaa
stop = top (äiti käyttää stop sanaa kieltäessään Helmiä menemästä pidemmälle)
syötävä asia = nam-nam (esim. kivi, multa, raaka pihjalanmarja...)
tipu = tiputii
tissi = titti tai tikititii (usein vain nykii paitaa ja virnuilee)
traktori = trattori tai trahtori (tosi uusi sana ja käytössä harvoin)
tutti= tutti
tyttö = tyttö
tämä= tämä
vau = vau
vauva = vauva
Veera = Veea tai joskus Veera (iltasatukirjan pupun nimi)
vettä = vettä tai pettä
viileä = viiee
viuh =piuh (tuulen ääni satukirjassa)
vuohi = bää tai mää
äiti=äiti

Helmi ratsastaa - osa 2

2006-09-24T22:08:00.000+03:00

Tänään oli historiallinen päivä, sillä Helmi ratsasti pienellä shetlanninponilla!
Poniratsastus oli osa "Päivä maalla"-tapahtumaa täällä Viikissä, itse asiassa Gardenian pihassa.
Helmi oli aluksi vähän ihmeissään, mutta tosi hienosti pysyi selässä äidin avustuksella ja hoki aina välillä ihhaa ja hytkyi ponin kävelyn tahdissa. Yhtään ei tuntunut ratsastus tai poni pelottavan. Ratsastuslenkin jälkeen Helmi silitti nätisti kauniin ruskeaa Londi-ponia ja oli kovin tyytyväisen oloinen. Eli ilmiselvää "hevostyttö"-ainesta...

Tapahtumassa Helmi tutustui myös muihin menopeleihin, kuten traktoreihin. Niistäkin Helmi oli ihan innoissaan ja yritti jopa sanoa "traktori", mutta jonkin aikaa varmaan menee ennen kuin se onnistuu.

Syksy alkoi sairastelulla

2006-09-19T17:31:00.000+03:00

Helmi on aloittanut syksyn sairastelemalla. Ensin tuli kunnon flunssa syyskuun ekana viikonloppuna ja se kesti noin viikon verran. Nuhaa, yskää ja vähän kuumettakin, mutta yleisesti ottaen Helmi oli kuitenkin aika pirteä ja iloinen. Sitten oltiin onneksi muutama päivä terveenä, kunnes ke-to (13.-14.9.)välisenä yönä Helmi heräili vähän väliä itkuisena eikä rauhoittunut edes tissille. Aamulla huuto jatkui ja huolestunut äippä varasi lääkäriajan. Kävimme Lastenlääkäriasema Pikkujätissä, jossa mukava lääkärisetä totesi, että korvatulehdushan se pikkuneitiä vaivaa. 7 päivän antibioottikuuri, gefiluskapseleita ja lepoa annettiin hoidoksi. Aluksi lääkkeen otto ei ollut Helmistä kivaa, mutta nyt hän sanoo jo nam nam ruiskun nähdessään.

Neidin vointi kohentui 4 sairastelupäivän jälkeen niin hyvin, että eilen ja tänään on kyllä ollut melkoinen meno päällä. Huushollikin on sitten sen näköinen, että pienimuotoinen hurrikaani olisi käynyt kylässä. Helmille tuntuu olevan suurinta huvia kuljettaa omia lelujaan, vaatteita, sanomalehtiä, kirjoja, kenkiä ja hiekkaleluja ympäri kämppää ja vielä hauskempaa on tietysti katsella niitä keräävää äitiä.

Sairastelusta huolimatta Helmin sanavarasto ja taidot kehittyvät hurjaa vauhtia. Helmi-Suomi-sanakirja osa 2 julkaistaan pian ja ehkäpä saadaan videopätkiäkin liitettyä blogiin.

Ihahhaa, Helmi ratsastaa

2006-09-18T10:45:00.000+03:00

Helmi on ihastunut hevosiin aivan valtavasti. Neiti on kutsuu niitä nimellä ihhaa tai ihaa ja hytkyy samalla. Hän siis tunnistaa hepat kirjoista, lehdistä, telkkarista ja tietty livenä. Lisäksi kaikki tuolit, lattialla rullalla oleva matto, iskä, äiti, tyynyt ja keinut kelpaavat hevosiksi, kun Helmille tulee tarve ratsastaa...

Lisäksi neiti osaa ilmaista haluavansa esim.keinuhevosen selkään sanomalla "mennään ihhaa", eli Helmin yksi ensimmäisistä lauseistakin liittyy hevosiin, mikä tietysti lämmittää heppahullun äidin mieltä. Koska "korvikehevosten" etsiminen näyttää lisääntyvän päivä päivältä, ovat vanhemmat harkinneet jonkinmoisen keinuhevosen hommaamista. Joten rakkaat isovanhemmat, jos tiedätte, että joku vanha heppa lojuu jossain nurkissa, niin kertokaapa ihmeessä meille, niin saadaan Helmille ratsu alle!

Yllä olevissa kuvissa Helmi ratsastaa puuhevosella Tuomarinkylän ratsastuskoulun pihassa, jossa kävimme heinäkuun lopussa. Helmi oli hevosista ja poneista niin innoissaan, että sai kamalan kiukkukohtauksen, kun meidän piti lähteä pois. Onneksi näimme hevosia myös Haltialan kotieläintilalla, jonne suuntasimme Tuomarinkylän jälkeen. Kuten kuvasta näkyy, kiinnostus tuntui olevan molemminpuolista=).

Harrastukset

2006-09-12T07:11:00.000+03:00

Kuten "taitoluettelosta" voi päätellä on neiti aikamoinen touhottaja ja
puuhailee koko ajan jotakin. Jottei puuha vaan loppuisi kesken, olemme
myös aloittaneet kaksi harrastusta:

Helsingin konservatorion musiikkileikkikoulun perjantaisin klo 9.30-10
Kassandran afrikkalaisen laulu-ja tanssityöpajan tiistaisin klo 16.15-17.

Musiikkileikkikoulussa eli muskarissa lauletaan, leikitään ja liikutaan musiikin tahtiin. Lisäksi Helmi on kahdella ensimmäisellä kerralla työntänyt tuoleja, maannut lattialla, kantanut kenkiä ja pyytänyt monta kertaa vettä juodakseen. Onneksi Helmi ei ole muskarin ainoa vilkas touhottaja, vaan Helmin kaveri Jose on aivan samanlainen. Joten siellä me äidit istumme piirissä ja laulamme mm. Kultakalat-laulua samalla kun rakkaat lapsemme juoksentelevat ympäri huonetta. Toki välillä Helmi malttaa rauhoittua laululeikkeihin ja suostuu jopa olemaan hetken sylissäkin. Muskarin vetäjä totesi myös, että kyllä ne lapset ainakin kuulevat (ja kuuntelevat) kaiken musiikin ja laulun, vaikka eivät malttaisikaan aina leikkiä mukana.

Ennen muskarin alkua oli vanhempainilta, jossa kerrottiin, mitä kaikkea hyvää tästä harrastuksesta on lapsille. Erityisesti korostettiin sitä, että musiikki ja laulut auttavat varhaisten vuorovaikutussuhteiden vahvistamisessa ja sen vuoksi lapsille tutuiksi tulleet lorut/leikit auttavat luomaan turvallisen olon monissa vaikeissakin tilanteissa. Jonkun mielestä voi kuullostaa ihan höpöhöpöltä, mutta kokemuksemme mukaan Helmi on rauhoittunut jo pienestä pitäen tiettyjä lauluja kuunnellessaan. Lisäksi jos itse alkaa lallatella, vaikka kesken vaipanvaihtokiukkushown, niin ei ainakaan pysty kiukustumaan niin nopeasti.

Eli uskomme vakaasti, että muskarista on hyötyä lapsen kehitykselle, vaikka Helmi välillä onkin sitä mieltä, että meno siellä on liian rauhallista...Helmi on myös antanut näytteitä musikaalisuudestaan, sillä Erna-mummun luona Helmi soitti hienosti pianoa ja lisäksi neiti on ruvennut lauleskelemaan itsekseen muskarissa opittua laulua. Laulun sanat ovat jotakuinkin "soita, soittele, Helmi tässä soittelee" ja Helmin versio kuuluu näin "tii-taa-tita tii - tii"!

Afrikkalaisessa laulu-ja tanssityöpajassa opetetaan afrikkalaisia laululeikkejä, tanssia ja rummun soittoa. Opettajina toimivat nigerialainen Fatima ja senegalilainen Pape. Kummatkin ovat asuneet Suomessa jo kauan ja puhuvat sujuvasti suomea, eli mitään "kielikylpyä" ei varsinaisesti olekaan tarjolla, vaikka osa laululeikeistä lauletaankin alkuperäiskielillä. Ensimmäisellä kerralla Helmi vähän ujosteli ja halusi olla aika paljon äidin sylissä, mutta rohkaistui lopulta ja tykkäsi kovasti rummuttamisestakin. Helmi on ryhmän nuorin, suurin osa on 2-4 vuotiaita, mutta hyvin Helmi silti pystyi tekemään samaa mitä muutkin, eli tanssimaan ja rummuttaman. Lisäksi äiti on innoissaan, sillä myös aikuisilla on omat rummut, joten siellähän oppii afrikkalaisen rummunsoiton alkeet ikään kuin "kaupan päälle".

Minä osaan...

2006-08-31T16:51:00.000+03:00

Helmi on oppinut hurjasti uusia taitoja viime viikkoina. Tässä niistä "muutamia" , osa myös kuvan kera.

Helmi osaa...

* kiivetä liukumäen päälle ja laskea peppu edellä alas (ja tehdä sen noin 50 kertaa peräkkäin)

* heitellä esineitä, kuten kiviä liukumäestä, leluja vaunuista tai vaikkapa palloa ulkona (tämä kyllä vaatii hieman vielä harjoittelua)

* kääntää kirjan oikein päin ja pyytää äitiä/isää/tuttua lukemaan sitä

* ottaa pyykkejä narulta ja tuoda niitä äidille (myös märkiä=))

* laittaa likaisia pyykkejä pesukoneeseen (äidin pikkuapulainen on tässä puuhassa vähän liiankin innokas)

* matkia kaikenlaisia ääniä (tästä lisää pian ilmestyvässä Helmi-Suomi-sanakirjassa)

* kiivetä tv-tason päälle ja laittaa telkkarin päälle sekä vaihdella kanavia kaukosäätimellä

* auttaa pukemisessa laittamalla kädet ja jalat oikeisiin "paikkoihin"

* pakata ja purkaa laukkua, etenkin hoitolaukkua

* kantaa pikkureppua (yksi mielipuuhista)

* tyhjentää tiskikonetta (tämä on osattu jo kauan)

* avata vaippahousujen tarrat ja ottaa vaipan pois (ei niin kiva taito äiskän mielestä)

* tanssia musiikin tahdissa ja pyytää laittamaan radio/mankka päälle

* soittaa rumpua (tästä lisää pian ilmestyvässä osassa Harrastukset)

* leikkiä hiekkalaatikolla, kuten lapioida hiekkaa ämpäriin ja ajaa autoilla

* potkia palloa (tämä vaatinee myös harjoitusta)

* pelata sählyä (esim.harjalla ja sählypallolla)

* painaa hissin nappia sylissä ollessaan (osaa painaa juuri 3:sta!)

"Nam, nam", sanoi Helmi pihlajanmarjoista

2006-08-28T22:39:00.000+03:00

Helmin makumieltymykset ovat välillä hieman outoja: raakoja pihlajanmarjoja voi syödä kovasti maiskutellen, mutta vadelmat, mustikat ja herukat aiheuttavat kamalia puistatuksia. Eikä niitä edes päädy suuhun asti, sillä usein pelkkä marjojen koskeminen tuntuu olevan aivan kamalaa. Myöskään hedelmät eivät maistu kovinkaan hyvin, ainoastaan omena ja banaani ja jotkut hedelmäsoseet kelpaavat. Me vanhemmat olemme tästä olleet hieman huolissaan, mutta kaipa tuo neiti jossain vaiheessa alkaa ymmärtää mainioiden kotimaisten marjojen päälle. Ja toivottavasti silloin Helmi on jon unohtanut hiekan, keppien, kivien, lehtien ja mullan syömisen ihanuuden...

"Mennään, mennään..."

2006-08-17T10:33:00.000+03:00

Hieman korjaus viimekertaiseen päivitykseen, sillä neiti Helmi Pitkänen osaa tätä nykyä kävellä jo hurjaa vauhtia. Taito opittiin Valkeakosken mummulassa 4.8., jossa Helmi yhtäkkiä lähti melkein juoksemaan Viiru-koiran perässä (eli Helmi-kielellä Viiun perässä).

Tästä lähtien kävelyvauhti on vain lisääntynyt ja samalla myös rohkeus: leikkipuistossakin voi mennä äitiä "karkuun"...Tai naapurin Venlan (2,5 v.) sanoin, "Helmi tykkää seikkailla"...

Meitä vanhempia kävelemisen oppiminen on auttanut hurjasti, sillä Helmiä ei enää tarvitse niin paljon kantaa paikasta toiseen, vaan voi kävellä yhdessä, jopa kauppaan asti. Tosin jonkinmoiset
turvavaljaat ovat hankintalistalla, koska kauppamatkan varrella on hurjasti ihania autoja, joita pitäisi saada koskea riippumatta siitä liikkuvatko ne vai eivät...

Helmin sanavarastoon on uuden taidon myötä myös tullut sana "mennään", jota hoetaan noin viisikymmentä kertaa peräkkäin ulko-ovella ja samalla koitetaan laittaa kenkiä (kenkat) itse jalkaan. "Mennään, Mennään" toistuu myös, jos Helmi haluaan johonkin paikkaan, kuten syöttötuoliin tai vaikka sänkyyn. Muitakin uusia sanoja kokeillaan lähes päivittäin, mutta niistä sitten myöhemmin, kunhan ne ovat vakiinnuttaneet paikkansa Helmin sanavarastossa.
(Helmi-Suomi-sanakirja osa 2 ilmestyy alkusyksystä)

Helmi-Suomi-sanakirja

2006-07-31T22:44:00.001+03:00

Ihana höpöttäjämme...

Koska neitimme ei vielä päihitä vauvakavereitaan
liikunnallisilla taidoillaan, niin hän on päättänyt puhua
pojat pyörryksiin: höpötys on usein taukoamaton ja
uusia sanoja opitaan hurjaa vauhtia. Keneenköhän olisi
mahtanut tulla? (vihje: nimi alkaa E:llä)
Koska Helmi usein myös käyttää hieman "tunnistamattomia"
ilmaisuja, niin olemme koonneet tähän avuksi sanakirjan.
Toivottavasti tästä on apua kaikille, jotka haluavat rupatella
Helmin kanssa. Puhelimitse se onkin jo onnistunut, kuten
isovanhemmat hyvin tietävät...

Suomi - Helmi (osa 1 ) (neidillä ikää 1v. 2kk)

auto = auto
lamppu = lamppu (myös appuh, amppuli, lamppuli...)
kukka = kukka
tyttö = tyttö
äiti = äiti (välillä ätti tai äittä)
lintu (kaikki muut lajit paitsi kylpyankka) = tiit tiit (aksentti saattaa vaihdella)
kylpyankka = kvaak- kvaak
heppa = eppa
muumi = muumi (hyvin harvoin)
tämä, tuo = aluksi kaappa, nykyään tämmä tai nämmä
anna (tuo) = kaappa tai joskus anna (etenkin jotain ruokaa tai juomaa pyydettäessä)
hyvä ruoka = nam, nam (maiskutuksen ja hymyn kera)
minulla on nälkä = nam- nam (voimakkaalla äänenpainolla)
ruoka = nam-nam (välillä yrittää toistaa ruokien nimiä)
lehmä = ammuuh
eläin (yl.) = puhuu (huhuilua ja puhinaa, kun näkee jonkun eläimen)
koira = vuh, vuh tai joskus hau-hau
kukko = kukko (kukko kiekuu = kukkii)
tipu = tiputi tii
lentokone = auto
syötävä asia = nam-nam (esim. kivi, multa, raaka pihjalanmarja...)
tissi = titti tai tikititii (usein vain nykii paitaa ja virnuilee)
Nalle Puh = napu
istumaan = tiittumaan (erityisesti yrittäessä kiivetä sohvalle)
soittaa = tiittaa (kun Helmi haluaa soittaa pianoa...)

"Tärkeintä on pienen pienet askeleet..."

2006-07-31T22:32:00.000+03:00

Näin lauletaan eräässä lastenlaulussa, ja tottahan se on!
Helmin pienen pieniä ensi askelia ehdittiinkin jo odotella, mutta 25.7. Jaakon päivänä sitten jysähti: Helmi käveli aivan itse 4 askelta. Siis nousi ylös lattialla ja asteli 4 askelta eteenpäin ja toisti saman hetken kuluttua. Ja vielä niin, että kummatkin vanhemmat olivat tätä suurta hetkeä todistamassa. Jos jotakuta "hörhöä" kiinnostaa katsella kaikenmaailman tähtikarttoja ja mitä lie ratoja, niin kello taisi tuolla hetkellä olla noin 19.16 tai jotain sinne päin=).
Muutama askel käveltiin seuraavana päivänä Pikkuparlamentin puistossa (pitihän sitä käydä näyttämässä hienossa ympäristössä, kuinka askeleet sujuvat), mutta sitten suihkulähde alkoi kiinnostamaan enemmän ja neliveto meni päälle.
Kontaten Helmi pääseekin jo niin lujaa, että 2 sekuntia on jo pitkä aika, eli koko ajan pitää neitiä vahtia...

Helmi ja simpukat - blogi avattu!

2006-07-19T11:16:00.000+03:00

Hei!

Meillä on ilo ja kunnia esitellä uusi blogimme: "Helmi ja simpukat". Blogin tarkoituksena on kertoa Helmin ja välillä hänen vanhempiensakin kuulumisia. Välillä touhuja voi myös ihailla valokuvien ja videoleikkeidenkin avulla. Päivitämme blogia silloin tällöin, joten mitään minuutintarkkaa kuvausta Helmin puuhista ei ole luvassa. Lupaamme kuitenkin kertoa kaikista uusista edistymisaskeleista ja mielenkiintoisista kokemuksista ainakin päivän parin viiveellä. Kaikki kommentit ovat tervetulleita, joten postia vain tulemaan! Juho voinee neuvoa teknisissä yksityiskohdissa niitä henkilöitä, joilla on "hiiri keskellä kämmentä"=)...

T: Helmi, Elina ja Juho

P.S. Jos ihmettelette blogin nimeä, niin ette ole ehkä koskaan kuulleet seuraavaa vitsiä:
"Mikä sun nimi on?"
"Helmi"
" No sittenhän sun vanhempien täytyy olla simpukoita!"